Punatulkkuja kirjoneuleena

Pyhäinpäiväni töissä viettäen ansaitsin itselleni viikkovapaan seuraavaksi maanantaiksi. Koko päivä aikaa toteuttaa omia projekteja! Mieleen muistui yksi alkusyksystä "To Do"-listalle päässyt neuleprojekti. Langatkin olin ostanut jo lokakuun alkupuolella.

Facebookin Jämälankaideoita-ryhmässä kiersi tosiaan alkusyksystä kaksi kuvaa, joiden copyrightit ovat aivan totaalisesti hävöksissä, pahoitteluni siitä! Ei oikein käänny tuo venäjä, niin en tiedä mistä alkasin alkuperäistä lähdettä edes hakea. 

Näiden kuvien innoittamana lähdin kuitenkin tarmokkaasti toteuttamaan kummipojalle joululahjaksi pipoa. Langaksi olin valinnut Novitan seiskaveikkoja. Punatulkkuja varten löytyi laatikosta jämäkeriä mustaa, punaista, ja harmaata. Jämälankakeristä lähdin toteuttamaan myös luonnovalkoista pohjaa ja tummanvihreitä havuja tulkuille. Alkuperäisen kuvan upeaa loistavaa vaaleansinistä (vai turkoosia mitä lie) ei valitettavasti 7veikka tarjoa, mutta ostin sitten ihan perus vaaleansinisen.

Työ lähti käyntiin mukavasti. Vähän kaipailin sopivanpituisia pyöröpuikkoja, mutta nyt oli tyytyminen nro 3,5 sukkapuikkoihin. Sain silmukat luotua ja joustimen jälkeen pipon koko vaikutti mielestäni ihan hyvältä. Silmukoita luotiin siis 100, kuten yllä olevasta ruutupiirroksesta voi laseka. Kaikki sujui hyvin, kunnes... ...punatulkut.

Näistä kuvista saattaa aistia pienen tuskanhien, joka kohosi otsalle punatulkkujen tullessa mukaan kuvioihin. Lankoja oli työssä mukana 5 eri väriä tässä vaiheessa. Alkoi jo meikäläiseltä loppua kapasiteetti kaikkien lankojen hallintaan. Nurinkurisesti ajateltuna päätin helpottaa lankojen hallintaa ja lisäsin peliin vielä 5 uutta langanpäätä! Totesin punatulkkuihin tulevan niin vähän mustaa lankaa, etten alkaisi kuljettamana langanjuoksuja nurjalla. Päätin katkoa jokaista kuutta punatulkkua kohden oman mustan langanpäänsä. Noh, tästä viimeistään syntyi solmu ja meinasin jo lannistua.

Jatkoin kuitenkin urheasti neulomista, kunnes punatulkut alkoivat hahmottua. Havahduin katsomaan valmista jälkeä ja totesin piposta tulevan melko ison. Pipon halkaisijaksi sain mitattua 24 senttiä ja laitoin kiireesti viestiä kummipojan äidille. "Mikä mahtaa olla pojan vyötärönympärys? Tästä piposta taitaa tulla villapaita!" Eipä auttanut, poika on huomaamattani päässyt kasvamaan jo niin, että auttamatta ympärysmitta oli muutamaa senttiä liian pieni villapaidaksi. Tässä vaiheessa päätin kokeilla pipoa omaan päähäni ja kas!

Ei tämä nyt ihan mahdoton olisi omaksi pipoksikaan. Vähän tuo punatulkkurivi ehkä kiristää, eli tuo lankasuma kuitekin osottautui mahdottomaksi hallita. Neuloin kaikesta huolimatta pipon vielä loppuun asti. Kaiken kaikkiaan kymmenisen tuntia meni itse neulomiseen. (Onneksi oli vapaapäivä!)

Nyt tämä myssy sitten odottelee jatkokäsittelyä. Melkoinen määrä langanpäitä jäi pääteltäväksi. Kavennusten loppuvaiheissa loppui myös "ammattitaito" kesken, enkä osannut venäjänkielisestä ruutupiirroksesta tulkata ihan viimeisiä kavennuksia. Tästä johtuen viimeiset silmukat jäivät vähän rumiksi. Pipoon kuuluisi alkuperäisen ohjeen mukaan tupsu, ehkä sen voisi tähän toteuttaa...? Korvaläpät ehkä kuitenkin nyt jätän tekemättä, vaikka olisihan ne aika hauskat toki! :)

Lankoja jäi vielä hyvä määrä jäljelle. Pohdinkin tässä, jaksaisiko sitä ottaa ja tehdä vielä pienemmässä koossa toisen samanmoisen. Vaatisi vähän laskeskelua ja mietin saisiko kuvion piirrettyä uusiksi niin, että siitä tulisi viisitulkkuinen. Toisaalta myös ajatus siitä villapaidasta jäi kiehtomaan, mutta se taitaa jäädä tulevaisuuden projektiksi. Kun nyt edes tämän pipon saisi päätellyksi!

Syksyn ensimmäiset lahjavillasukat

Jo useamman vuoden ajan mieheni kaveri on pyytänyt minulta lahjaksi villasukkia. Nyt vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja toteutin tämän lahjatoiveen. Langaksi valitsin perinteisen Novitan 7-veljestä, mutta päästin itseni vähän helpommalla ostaessani valmiin raitalangan.

Tarkoitukseni oli alunperin tehdä vain sukat nopeasti alta pois. Tehtyäni muutaman kerroksen perinteistä joustinneuletta, totesin homman kuitenkin todella tylsäksi. Halusin vähän haastetta ja ajattelin samalla opetella jonkun uuden kuvion. Hetken surffailtuani netissä hakusanoin "palmikkoneule miehelle" ja "villasukat miehelle" päädyin eilen tein-blogiin. Ohje varren "kuvioon" löytyy siis täältä: "Kun vaimo miehelleen sukat neuloi". Silmukoita loin 56, sillä sukka on varmaan jotain kokoa 46 tms. Aika hyvin sain oman jalkani ja mieheni jalan mukaan tehtyä sopivat.

Pitkään mietin, voiko miehen sukkaan tehdä palmikkoa vai ei. Lopulta tämä ohje tuntui juuri sopivalta. Jotain vähän uutta ideaa perus joustimen sijasta, mutta ei sentään palmikkoa. Kuvio jatkuu vielä kivasti aika neutraalina jalkaterän päälle. Kärkikavennuksia en tehnyt blogin ohjeen mukaan vaan sovelsin ihan omasta päästäni. Älkää vaan kysykö miten ne tein! Ei nimitääin mitään käryä. Joskus voisin opetella kirjoittamaan ylös, että saisin edes molempiin jalkoihin samanlaiset kavennukset.

Sukat ehdin lahjoittaa eteenpäin ennen kuin hoksasin ottaa niistä kuvia Onneksi lahja oli nimenomaan valokuvaajaystävälle. Kuva siis Jarin itse ottama.

Fimon valtakunnassa

 Fimo-massat veivät mennessään. Vain mielikuvitus ja taiteellisuus rajana ja meikäläinen sen kun väkertää vaahtokarkkipötköä toisensa jälkeen. Yksinkertaista ja helppoa. Vaahtokarkkien lisäksi on tullut kokeiltua Hello Kittyä, Super Marion elämä-sientä, viiksiä, tähtiä, pöllöjä, enkkulakuja.... Alla kuva tämänhetkisestä tuotannosta.

Nyt on tullut vaahtiksia kokeiltua monella eri väriyhdistelmällä ja edelleen pastellinsävyt tuntuvat sopivan parhaiten vaahtiksiin. Tänään kokeilin myös glitterivalkoista ja -violettia yhdistää pastelliviolettiin. Tästä tulikin niin kiva väriyhdistelmä, että pujotin palasset heti nauhaan ja taidankin pitää tämän tekeleen itselläni kaulakorun vikaa toimittamassa. Nuo isommat korvikset ovat jo killuneet korvissani muutaman viikon ja ovat ikävästi ottaneet hiusväristäni vähän kuparista sävyä pintaansa. Pienemät vaahtiskorvikset menossa lahjaksi naapurin tytölle. Valmiina on myös lisää paloja, sen kuin pujottaa vaan korvislenkit paikoilleen.

 Tässä vähän värikokeiluita joululahjatuotantoa silmälläpitäen. Omaan silmään näyttää ihan kivalta myös nuo vihreät vaahtikset! Ja kukapa sanoo että yhdessä nauhassa pitäisi olla vain yhdenlaisia paloja. Aivan hyvin voisi yhdistellä useampaa eri väriä samaan nauhaan!

Avain- ja kaulanauhoja opettelin solmimaan nyt tässä edellisen viikonlopun aikana. Hetken aikaa meni metsästäessä ohjetta solmimiseen, mutta lopulta löysin omaa silmää miellyttävän ohjeen. Kaikissa nauhoissa on hieman säätövaraa niskassa. Solmimiseen olen käyttänyt hevosenhäntäsolmuja. Voisin seuraavan solminnan yhteydessä tehdäkin kuvaohjeet tähän solmimismalliin. Lankana käytin Sinellistä ostamaani vahattua puuvillanarua. Alla olevassa kuvassa oikeassa reunassa oleva kaulanauha on aivan liian lyhyt. Tästä oli tarkoitus tulla kaulanauha veljentytölle, mutta tuo nauha ei kyllä voi mahtua kenenkään pään läpi! Pitää vielä miettiä onko sillä mitään käyttöä noin vai täytyykö tuo purkaa ja tehdä uusiksi. Kaikkein lyhyin nauhoista on ajateltu lapselle ranteeseen.

Ennen vaahtokarkkikorujen sarjatuotantoa uskaltauduin kokeilemaan vähän muitakin juttuja. Turkooseja pöllöjä tuli nappikorviksina kaksi paria ja isommasta yksittäisestä pöllöstä on tulossa magneetti, kunhan vain jostain löydän magneetteja. Kärpässieniä on kahta eri laatua, Super Marion kärpässieneen pujotan varmaan vielä avaimenperälenkin, kun taas perinteisestä kärpässienestä tulee kaulakoru. Hello Kitty- figuuri on myös ajateltu magneetiksi. Alla olevasta lähikuvasta näkyykin hyvin lakkaus, jonka tein viiksille ja Super Mario- sienelle. Ostin Sinellistä Fimon omaa kiiltolakkaa ja kokeilin sen käyttöä näihin palikoihin. Ihan kivan jäljen sillä saa aikaiseksi!

Ideoita seuraavia askartelutuokioita varten otetaan vastaan! Nyt vaan pikku hiljaa täytyy jo lähteä täydentämään massavarastoa. Nyt onkin vähän helpompi ostaa seuraavia pakkauksia, kun on vähän paremmin päässyt kokeilemaan ja testaamaan menekkiä.

Harjoitustöitä Fimo-massasta

Edelliseen bloggaukseen liittyen innostuin sitten vähän enemmänkin tästä hommasta. Leenan antaman pienen oppitunnin jälkeen menin ja tilasin itselleni netistä hyvän värisuoran Fimo-massoja kokeiluun. Näistä saattaisi muodostua muutama joululahjakin!

Paketti saapui tänään postiin ja ikävästi piti kokonainen iltavuoro odottaa töissä ennen kuin pääsin paketin kimppuun. Oikeastaan heti kotiin päästyäni otinkin massat käsittelyyn ja lähdin kokeilemaan mitä näistä saisi aikaiseksi.

Jotta pääsin tunnelmaan, tein ensin sarjan vaahtiksia. Näistä tulee yhdet korvikset ja varmaan sitten jotain avainnauha tai kaulakorutyyppistä lopuista palasista. Kyllä nuo pastellisävyiset vaahtikset ovat sitten kuitenkin enemmän omaan makuuni, vaikka Leenan massoista valitsinkin pinkin ja turkoosin. Vahingosta viisastuneena osasin tällä kertaa jättää massapötköt vähän paksummiksikin, jolloin vaahtiksista tuli vieläkin herkullisemman näköisiä. Seuraavalla kertaa voisi jopa vielä hieman paksuntaa pötköä!

Pellillä näkyy myös muutama työpaikalleni viittavaa työ. Näistäkin voisi olla tulossa kaulanauhaa tai vaikka avaimenperää. Pakko oli kokeilla vähän, mutta ei ole ihan helppoa näidenkään tekeminen. Muotti voisi olla ihan käytännöllinen tablettien tekemistä varten, mutta toisaalta, nämä ovat ainakin uniikkeja.

Vaahtisten ja lääkkeiden lisäksi lähdin ideoimaan jotain 3 vuotta täyttävän veljentytön synttärilahjaksi. Sunnuntaina ostin Sinellistä jo pinnipohjia ja niihin oli nyt tarkoitus keksiä jotain kivaa kuviota pienelle tytölle, jonka lempiväri on violetti. (Eilen tosin kuulin, että nykyään lempiväri onkin tummanpunainen tai sininen!!! Ou nou!!) Pitäydyin silti violetissa, sillä olin juurikin tätä tarkoitusta varten tilannut glitterililaa.

Massan muotoileminen osottautuikin ajateltua haastavammaksi ja suunnitelma muuttui Hello Kitty-kissasta hyvin pian johonkin yksinkertaisempaan. Eikös pöllöt ole nyt in? Tässä lopulta meikäläisen vastaus pöllö-trendiin.

Ison pöllön näpertelin ensin ja siitä olisi tulossa kaulakoru varmaankin itselle. Pikkuneidin oli tarkoitus saada hiuspinnit noista kahdesta pienemmästä pöllöstä, mutta totesin niiden olevan jopa vähän liian pienet pinneihin, eli niistä tuleekin nappikorvikset. Täytyy vain käydä ensin ostamassa niitä nappikorviksia! Pikku prinsessan pinnien toteutus saa nyt siis jäädä viikonlopun askarteluiksi. Ehdotuksia otetaan vastaan (tai vinkkejä, joilla saisin Hello Kittyn päästä oikean muotoisen!).

Näistä pöllöistä huomaa hyvin, miten helposti massaan jää ylimääräisiä jälkiä. On sormenjälkiä, kynsistä jääneitä jälkiä, epäonnistuneita "liitoksia" jnejne... Päätin olla olematta liian kriittinen näitä ensimmäisiä töitä kohtaan ja kelpuuttaa nämä työt tällaisinaan. Kaipa tässäkin kehittyy kun muutaman kerran kokeilee. Aikaa ainakin hujahti kivasti 4 tuntia! Nyt varmaan pitäisi mennä nukkumaan, jotta jaksaa huomenna (EIKU TÄNÄÄN!!) mennä töihinkin. Näillä töillä ei ihan vielä itseään elätä! ;)

Koruja Fimo massasta

Eilen illalla kokoonnuimme koulukavereiden kanssa vaihtamaan kuulumisia. Yksi kavereista on innostunut tekemään koruja, avainnauhoja yms. Fimo massasta ja pyysimme Leenaa ottamaan vähän tarvikkeita mukaan, jotta mekin pääsisimme kokeilemaan miten homma toimii. Leenan pitää omaa blogia, jossa voi käydä ihastelemassa näitä upeita koruja!

Massoja oli kaikkia aivan ihanan värisiä ja hetihän se iski inspiraatioähky. Mitä kaikkea kivaa näistä voisikaan väkerrellä. Pääsyin kuitenkin aloittamana helposta mallista, jota olin jo pitkään blogissakin ihaillut. Tein pieniä vaahtokarkkikoruja vähän tuunatuilla väreillä.

Kun vaahtispötkö oli valmis niin kokeilin vielä cupcake- korvikset väkästää. Tämä olikin jo huomattavasti haasteellisempi homma. Totesin tytöille, että mun pitää vissiin lopetta salilla käyminen, jos mielin näitä hommia tehdä enemmänkin. Aina kun aloin tehdä jotain yksityiskohtia niin puristin vahingossa koko tekeleen lyttyyn.

Tässä kuitenkin omat aikaansaannokseni eilisillalta! Pakkohan se on marssia Sinelliin ostamaan itsellekin vähän näitä massoja. Ties vaikka tästä urkenisi uusi joululahjaprojekti, oli kyllä niin kivaa näpertämistä! (En raaskinut käyttää Leenan kaikkia korvislenkkejä, joten käyn joka tapauksessa hakemassa niitä Sinellistä. Samallahan sitä voi sitten vähän ekstra....)

Hyväntekeväisyysmyssy ja ikuisuusprojektin valmistuminen

Yhteishyvä-lehden sivuilta bongasin syksyksi ensimmäisen neuleprojektin. Pirkanmaan osuuskauppa yhdessä Novitan kanssa järjestävät syys-lokakuussa tempauksen, jossa haastavat kaikki mukaan neulomaan pieniä pipoja TAYS:in vastasyntyneille.

Ohjeena pienessä pipossa käytetään Novitan omaa "Vauvan myssy" ohjetta, joka löytyy Novitan nettisivuiltakin. Lankana tässä myssyssä on tarkoitus käyttää Novitan Wool tai Ipana lankaa. Itseltä sattui löytymään yksi kerällinen tuota Wool-lankaa, joten otin ja neuloin yhden myssyn. Oma tekeleeni näyttää kyllä kovin isolta laitettavaksi keskosvauvan päähän. Teen varmaan vielä toisenkin tällaisen tässä ensi kuun aikana ja jätän muutamia silmukoita pois. Tuntuu, että ohje on suunniteltu ihan täysiaikaiselle vauvalle, eikä projektissa ole huomioitu TAYSin tarvetta lahjoittaa nämä myssyt nimenomaan keskosten käyttöön. Onko joku muukin jo neulonut näitä? Minkä kokoisia saitte näistä?

Ennen kuin päästin itseni tuon pipoprojektn kimppuun, tein kuitenkin valmiiksi ikuisuusprojektina täällä puhumani kirjosukkatekeleen! Aika lailla kaksi vuotta lojui nämä sukat keskeneräisinä puikoille, mutta vihdoinkin pääsen kertomaan, että sukat ovat valmiit!

Ohje näihin sukkiin löytyy siis Garnstudion sivuilta. Mallin nimi on "Irish Dream". Käytin sukissa lankana ihan ohjeenmukaista DROPS Fabel- lankaa. Tämä kyseinen lanka olikin minut lannistaa ensimmäistä sukkaa neuloessa. En ollut koskaan aiemmin neulonut sukkia näin ohuesta langasta.

Kantapäiden neulominen tuotti hieman päänvaivaa. Kantalapun kavennuksissa silmukat jäivät väkisin löysiksi ja itse asiassa valmiissa työssä se näkyy melkoisina reikinä. Annoin tämän pikkuseikan kuitenkin jäädä omaan huomioonsa. Näistä sukista kun tulee lähinnä vain tepastelusukat. Lanka on niin ohutta, etten usko sen kestävän kovin suurta kulutusta. Ikäväkseni totesin tehneeni sukista myös piirunverran liian isot. Kelta-punakärkinen sukka on tehty viimeiseksi ja siinä käsiala on ollut ratkaisevanverran tiukempaa ja sukka istuu jalkaan paljon paremmin kuin ensimmäinen sukka. Tästä sukasta tuli sitten vasemman, eli pienemmän jalan sukka.

Mallin neulominen helpottui huomattavasti kantapään jälkeen. Varressa kulki kaksi eri kuviota. Sukan päälle neulottiin kukkakuviota ja sukan taakse siksak-kuviota, johon piti vielä tehdä muutamat kavennukset oikeisiin kohtiin. Kantapään jälkeen jalkapohjana neulottiin vain pystyraitaa, joten enää ei tarvinnut pysyä kuin yhden kuvion riveistä selvillä.

Lankoja ostin alunperin kaksiin  tai jopa kolmiin vastaaviin sukkiin. Saapa nähdä koska uskaltaudun uudestaan tämän projektin aloittamaan. Nyt ehdin jo aloittamaan ihan perusvillasukkien neulomisen. Tai no, jotain uutta virikettä niihinkin oli pakko keksiä, mutta siitä kerron lisää kunhan saan vielä toisekin sukan valmiiksi. Ensimmäinen on jo päättelyä odottelemassa!

Hääkortti

No nyt on ollut hiljaiseloa käsitöiden kanssa melkoisen pitkään! Ihan oikeastikaan en tänä aikana ole käsitöitä juurikaan tehnyt. Joulukortit jäi bloggaamatta ja keväällä yhden muksun yksivuotislahjaksi ompelemani paita. Oikeastaan ompelin kaksikin paitaa, mutta toista niistä neiti ei päälleen saanut, sillä pääntiestä tuli liian tiukka. Onneksi toinen paita olikin mieleisempi ja ollut käytössäkin. Ompelin paidan pallotrikoista niin, että etukappaleessa oli ruskalla pohjalla pinkit pallot ja takakappaleessa ruskealla pohjalla siniset pallot. Molemmat hihat myös erivärisillä palloilla, toisessa pinkit, toisessa siniset. Synttärit kun olivat toukokuun lopulla niin tein paidat lyhythihaisiksi. Katsotaan saisinko tähän vielä lisättyä kuvaa paidasta neidin päällä.

Nyt kuitenkin käsityöinto on taas alkanut herätä. Singerin luona keskeneräisenä lojuu taas muutama ompelus, niistä lisää kunhan tässä varmaan ensi viikon aikana saisin ensimmäiset työt siltäkin saralta valmiiksi. Kankaina omeplussa on Noshin trikoita ja pieniä kaavoja on taas kaivettu esiin. Pari pientä bodyä vastasyntyneelle tulossa. Lisäksi sitten vähän isompi paita veljentytölle työn alla. Tässä isommassakin paidassa Noshin kangas. Tyttö itse valitsi tämän kankaan viime syksynä, kun olimme yhdessä käymässä tehtaanmyymälän Outlet-myynnissä Hämeenlinnassa. Ompeleminen on vain hieman venähtänyt.

Hei niin, nythän muistin, että ompelinhan tuossa pari viikkoa sitten myös 12 pipoa! Kaverilla oli polttarit, joiden teemana oli Lumikki ja 12 kääpiötä. Surautin meille kaikille samalla kaavalla pipat, jotta olisimme vähän yhdenmukaisempia kääpiöitä. Eurokankaasta löytyi aivan ihananvärisiä joustocollege-kankaita! Syksyisiksi väreiksi valikoitui petrooli, luumu ja sinapinkeltainen. Kaava oli omaa suunnittelua. Tässä kuvaa kääpiöjengistä pipat päässä!

Ja tämännäköinen itse olisin kääpiönä:

Ja näistä polttareista pääsee siirtymään hyvinkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen, johon jo otsikkokin viittasi, eli hääkortti! Kiire kantapäillä tälle kyseiselle Lumikille  ja hänen sulholleen väkästin tänään illalla korttia hääonnitteluita varten. Morsiamen mekosta oli sen verran urkittu tietoa, että värinä olisi "vanha hopea". Tästä inspiroituneena valitsin kortin värimaailmaksi glitteriharmaan eri sävyjä. Päätin jo etukäteen käyttää kortissa omista hääkutsuistamme yli jäänyttä pitsinauhaa. Muu inspiraatio syntyi vasta kun pääsin korttia askartelemaan.

Keräsin sinellistä pari erisävyistä korttipohjaa ja näihin sävyihin sopivia glitteripapereita. Ääriviivatarrahyllyn edessä vietin vähintään 15 minuuttia ja lopulta sain päässäni muodostettua edes hämärän mielikuvan kortista. Kotona vielä lopullinen ideointityö ja sommittelu vei hetkisen aikaa. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Onneksi kyseessä on hääkortti, sillä tässä on nyt vähän pröystäilty! Kaikki mahdollinen matsku tungettu samoihin kansiin. On strassia, pitsiä, silkkinauhaa, sydäntä, rusettia, kiekuraa ja kimalletta. Harmaa on kyllä uskomattoman tyylikäs väri. Taidan alkaa enemmänkin suosia näitä harmaan eri sävyjä korttien väkästämisessä!

Nyt vain toivon, ettei tämä bloggaus lähde liian aikaisin liikkelle. Olkoon hääpari tarpeeksi kiireinen löytääkseen näitä kuvia ennen lauantain häitä!

 Näihin tunnelmiin jätän teidät odottelemaan seuraavaa bloggausta!