Syksyllä jo bloggasinkin näitä pipoja. Vihdosta viimein sain valmiiksi myös oman piponi ja samoista langoista yhden myös äidille. Nyt täytyy taas ihmetellä miten se aina meneekin niin, että se toiselle tehty onnistuu paljon paremmin kuin itselle jäävä. Näissä lankakerissä värisävyinä oli oranssista pinkkiin ja ruskeasta keltaiseen. Äiti sai nuo kaikkein tummimmat sävyt ja itselleni osui kaikkein vaaleimmat. Mielestäni nuo vaaleat rusean sävyt näyttää jotenkin vähän samalta kuin mitä 3 kuukautisen kummipojan vaipasta löytyy... Ehkä täytyy vielä kokeilla jospa kerästä jatkuisi vielä nuo tummat sävyt ja ne riittäisi vielä yhten pipoon niin saisi itsellekin mieluisammat värit. Sattuuko joku tarvitsemaan pipoa?
Sen verran näissä yksilöissä on muokattu, että oma piponi on taas kerran pykälää lyhyempi kuin ohjeen mukaan tehty pipo olisi. Äiti sovitti minun pipoani ja äitin pipo on siitäkin vielä pykälän lyhkäsempi. Oma piponi 20cm ennen yksivärisen joustinneuleen aloitusta ja äidillä18cm.
lauantai 7. joulukuuta 2013
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Lastenvaattelahjoja
Nyt on edellisestä bloggauksesta taas vierähtäny pitkä aika, mutta jotain on silti tullut välissä tehtyäkin.
Syksyn aikana veljentyttö täytti 2-vuotta ja kummipoikamme täytti 3-vuotta. Kyllähän sitä piti taas yhdet pehmeät paketti pyöräyttää molemmille.
Olin kuullut, että kummipojalla taas olisi pulaa sopivista pitkähihaisista paidoista. Sopivasti uusimmassa Ottobre-lehdessä oli kaavoja peruspaitoihin, joten sain sieltä sitten piirrettyä taas kaavat. Poika kun kasvaa sitä tahtia, ettei tädin kaavoilla ehditä yleensä tekemään kuin yhdet satsit ompeluksia. (Ongelmahan ei tietenkään voi olla vain hidas ja laiska ompelija.) Kaavoja muokkasin sen verran, että lisäsin pituuteen muutaman sentin, jotta paidan helmat pysyisivät paremmin housuissa ulkona touhutessa. Yhdessä mieheni kanssa valkkasimme sitten kivat trikoot, joista yhdistelin parit ranglan-paidat. Teemana olikin nyt näköjään avaruus :)
Samaisilla kaavoilla, joskin muutamaa kokoa pienempänä tein sitten myös veljentytölle paidan. Hänelle kuosiksi valitsin Noshin kirahvitrikoon. Kangas on ihanan pehmeää ja hitusen paksumpaa kuin ihan perus trikoot. Samastä kankaasta, samalla vaivalla tein myös yhden bodyn hänen pikkuveljelleen, joka tuli samana päivänä 1kk ikään! Enpä osaa sanoa tuliko tuo body käyttöön ollenkaan, kun taas liian hoksaan muistin, että siihen piti tehdä nappilista eteen pukemisen helpottamiseksi. Body erottuuu kuvast todella huonosti, mutta alla kuitenkin kuva.
Huolitteluompeleena käytin pitkäastä aikaa hunajakennoa, sillä vihdoinkin alan päästä sinuiksi Singerini kanssa. Vanha kunnon Pfaff rupesi ryttyilemään, joten päätin kaivaa Singerin koekäyttöön. Niin vain yhteistyö onnistui ilman suuermpia ongelmia. Tämän bloggaukgen kaikki työt omemltu nyt siis "uudella" Singerilläni!
Kankaita on edelleen leikattuna myös muihin ompeluprojekteihin, mutta tänä syksynä kuntoilu on vienyt ajan ompelulta. Katsotaan josko ne vielä tämän vuoden puolella valmistuisivat!
Syksyn aikana veljentyttö täytti 2-vuotta ja kummipoikamme täytti 3-vuotta. Kyllähän sitä piti taas yhdet pehmeät paketti pyöräyttää molemmille.
Olin kuullut, että kummipojalla taas olisi pulaa sopivista pitkähihaisista paidoista. Sopivasti uusimmassa Ottobre-lehdessä oli kaavoja peruspaitoihin, joten sain sieltä sitten piirrettyä taas kaavat. Poika kun kasvaa sitä tahtia, ettei tädin kaavoilla ehditä yleensä tekemään kuin yhdet satsit ompeluksia. (Ongelmahan ei tietenkään voi olla vain hidas ja laiska ompelija.) Kaavoja muokkasin sen verran, että lisäsin pituuteen muutaman sentin, jotta paidan helmat pysyisivät paremmin housuissa ulkona touhutessa. Yhdessä mieheni kanssa valkkasimme sitten kivat trikoot, joista yhdistelin parit ranglan-paidat. Teemana olikin nyt näköjään avaruus :)
Samaisilla kaavoilla, joskin muutamaa kokoa pienempänä tein sitten myös veljentytölle paidan. Hänelle kuosiksi valitsin Noshin kirahvitrikoon. Kangas on ihanan pehmeää ja hitusen paksumpaa kuin ihan perus trikoot. Samastä kankaasta, samalla vaivalla tein myös yhden bodyn hänen pikkuveljelleen, joka tuli samana päivänä 1kk ikään! Enpä osaa sanoa tuliko tuo body käyttöön ollenkaan, kun taas liian hoksaan muistin, että siihen piti tehdä nappilista eteen pukemisen helpottamiseksi. Body erottuuu kuvast todella huonosti, mutta alla kuitenkin kuva.
Huolitteluompeleena käytin pitkäastä aikaa hunajakennoa, sillä vihdoinkin alan päästä sinuiksi Singerini kanssa. Vanha kunnon Pfaff rupesi ryttyilemään, joten päätin kaivaa Singerin koekäyttöön. Niin vain yhteistyö onnistui ilman suuermpia ongelmia. Tämän bloggaukgen kaikki työt omemltu nyt siis "uudella" Singerilläni!
Kankaita on edelleen leikattuna myös muihin ompeluprojekteihin, mutta tänä syksynä kuntoilu on vienyt ajan ompelulta. Katsotaan josko ne vielä tämän vuoden puolella valmistuisivat!
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Projekti Juustokakku
Pitkään on ollut aikomuksena kokeilla varsinaisen juustokakun leipomista. Tänään siihen tarjoutui mahdolisuus kun porukka kollegoita oli tulossa istumaan iltaa meille. Kaivoin kaapin uumenista kälyni ohjeen juustokakkuun ja lähdin toteuttamaan.
Yksi tärkeä työväline oli kännykkä, sillä jouduin muutamaan kertaan kälylleni soittamaan vähän neuvoja. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, ohje oli jo kokeneemmalle leipurille suunnattu. Mitään työvälineitä, eikä toisaalta sen kummemmin työvaiheitakaan ole kuvattuna. Ensimmäinen kysymys oli leivinpaperin laittaminen irtopohjavuokaan. Päädyin paperittamaan niin, että löin pohjaan leivinpaperin, reunat paikalleen ja leikkelin sitten ulkopuolelta ylimääräiset paperit pois.
Seuraava kysymys olikin jo oletus: "Pitääkö kerma vaahdottaa?" Ja vastaushan oli tietenkin, että pitäähän se. Ongelma numero kolme meinasi olla se kohtalokkain. Olin jo heittämässä täytemassaa seinille ja saamassa itkupotkuraivarin. Tuorejuusto meni aivan rakeiseksi, kun olin lisännyt sokerit ja appelsiinimehut siihen. Epätoivoissani taas puhelin käteen ja puhelua Tarulle. Onneksi Taru kokeneena juustokakkujen vääntäjänä oli kohdannut saman ongelman ja käski vain jatkamaan tekemistä. "Kyllä se siitä tasoittuu." Lisäsin liivatteet joukkoon ja kas kummaa, se tasoittui vähän. (Loppu oli sitten tasoittunut hyytymisen aikana.)
Lopuksi päätin vielä toteuttaa "taiteellista minääni" piparimuotin ja piltti-soseiden kanssa. Askartelin kakun päälle koristeeksi kaksi pientä sydäntä täyttämällä piparimuotin sisäpuolen marja-piltillä ja ulkopuolen mango-piltillä. Tässä tuo vasemmanpuoleinen sydän näyttää vähän vinksahtaneelta, mutta sain sitä vielä vähän korjattua. Huomaa kumihanskat kädessä. Viikon sairastettu räkätauti sai käyttämään varotoimia, etten ihan kaikkia tartuttaisi.
Kakku onnistui pohjaa vaille ihan hyvin. Täyte ehti hyytyä hyvin, mutta pohja ei kovettunut vaan tuli aivan muruina lautaselle. Onneksi tämä ei kuitenkaan haitannut makuelämystä. Hyvää oli! Vieraille teki kuitenkin paremmin kauppansa suolaiset piirakat ja puolikas kakku jäi jääkaappiin odottamaan syöjiään.
Yksi tärkeä työväline oli kännykkä, sillä jouduin muutamaan kertaan kälylleni soittamaan vähän neuvoja. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, ohje oli jo kokeneemmalle leipurille suunnattu. Mitään työvälineitä, eikä toisaalta sen kummemmin työvaiheitakaan ole kuvattuna. Ensimmäinen kysymys oli leivinpaperin laittaminen irtopohjavuokaan. Päädyin paperittamaan niin, että löin pohjaan leivinpaperin, reunat paikalleen ja leikkelin sitten ulkopuolelta ylimääräiset paperit pois.
Seuraava kysymys olikin jo oletus: "Pitääkö kerma vaahdottaa?" Ja vastaushan oli tietenkin, että pitäähän se. Ongelma numero kolme meinasi olla se kohtalokkain. Olin jo heittämässä täytemassaa seinille ja saamassa itkupotkuraivarin. Tuorejuusto meni aivan rakeiseksi, kun olin lisännyt sokerit ja appelsiinimehut siihen. Epätoivoissani taas puhelin käteen ja puhelua Tarulle. Onneksi Taru kokeneena juustokakkujen vääntäjänä oli kohdannut saman ongelman ja käski vain jatkamaan tekemistä. "Kyllä se siitä tasoittuu." Lisäsin liivatteet joukkoon ja kas kummaa, se tasoittui vähän. (Loppu oli sitten tasoittunut hyytymisen aikana.)
Lopuksi päätin vielä toteuttaa "taiteellista minääni" piparimuotin ja piltti-soseiden kanssa. Askartelin kakun päälle koristeeksi kaksi pientä sydäntä täyttämällä piparimuotin sisäpuolen marja-piltillä ja ulkopuolen mango-piltillä. Tässä tuo vasemmanpuoleinen sydän näyttää vähän vinksahtaneelta, mutta sain sitä vielä vähän korjattua. Huomaa kumihanskat kädessä. Viikon sairastettu räkätauti sai käyttämään varotoimia, etten ihan kaikkia tartuttaisi.
Kakku onnistui pohjaa vaille ihan hyvin. Täyte ehti hyytyä hyvin, mutta pohja ei kovettunut vaan tuli aivan muruina lautaselle. Onneksi tämä ei kuitenkaan haitannut makuelämystä. Hyvää oli! Vieraille teki kuitenkin paremmin kauppansa suolaiset piirakat ja puolikas kakku jäi jääkaappiin odottamaan syöjiään.
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Syksyn ensimmäiset neuleet
Tänä vuonna aikaa käsitöille ei tunnu millään riittävän. Alkuvuodesta "hääkiireet" söivät "kaiken vapaa-ajan" ja kesällä ompelukoneet eivät suostuneet yhteistyöhön. Nyt tosin ommeltukin on ja kunhan saan töistä kuvat otettua niin bloggaan muutamia ompeluksia.
Onneksi sentään joku sujuu ihan itsestä riippuvaisesti, nimittäin neulominen. Työkaverin painostamana tilasin Dropsilta vähän lankoja ja laitoin puikot heilumaan. Alkuvuodesta facebookissa kiersi ketjuviesti, jossa itsekin lupasin tehdä kaasolleni tämän vuoden aikana jonkinkäsityön. Dropsin sivuilta löytyi kivan näköinen pipo, jota päätin kokeilla. Samalla tuli opeteltua kaksivärisen patenttineuleen tekeminen. Nopeaa, helppoa ja mukavaa, suosittelen!
Onneksi sentään joku sujuu ihan itsestä riippuvaisesti, nimittäin neulominen. Työkaverin painostamana tilasin Dropsilta vähän lankoja ja laitoin puikot heilumaan. Alkuvuodesta facebookissa kiersi ketjuviesti, jossa itsekin lupasin tehdä kaasolleni tämän vuoden aikana jonkinkäsityön. Dropsin sivuilta löytyi kivan näköinen pipo, jota päätin kokeilla. Samalla tuli opeteltua kaksivärisen patenttineuleen tekeminen. Nopeaa, helppoa ja mukavaa, suosittelen!
Ohjeessa käsketään lankaa tilaamaan 100g kerät molempia värejä. Ensin tein tuon harmaa-pinkin pipon. Typeränä sovelsin ohjetta niin, että jätin muutaman sentin itse patenttia neulomatta ja lopputuloksena oli tyhmästi lörpölle jäävä pipon yläosa.
Ohjeessa pipon kuuluukin lörpöttää, mutta mielestäni tämä pipo ei mene kivasti. Lisäksi valmiista piposta ajattelin, että kaasoni pitäisi väreistä ehkä enempi toisin päin. Onneksi lankaa oli reilusti jäljellä, joten sain tehtuä vielä toisenkin pipon vähän muokaten. Vaihdoin pääväriksi pinkin ja lyhensin patenttineuletta vielä hieman. Tämä pipo istuukin ainakin omaan päähäni mukavammin.
Olen tilannut langat myös itselleni. Väreiksi valitsin oranssin ja ruskean. Äiti tilasi itselleen myös tällaisen pipon ja hänellekin sitten noista samoista väreistä kuin itsellenikin. Kerästä kun tulee heittämällä kaksi ellei jopa kolmekin pipoa! Näitä alan sitten seuraavaksi neulomaan.
Lisäksi meneillään on yhä yksi ikuisuusprojekti puikoilla. Näköjään tammikuussa jo aloitettu, samaan aikaan kun tuo facebookin käsityöhaastekin on kiertänyt. Surullisen vähän on tämä työ tässä vuoden mittaan edennyt, mutta edes muutaman kierroksen! Tilanne näyttää nyt tältä.
Saa nähdä valmistuuko tämä työ ikinä. Saati sitten neuletakki, johon myös tilasin Dropsilta langat. Meinasin ihan itselleni väkästää palmikkoneuletta. Naurattaa jo valmiiksi itseänikin. Mistä ihmeestä taion muka aikaa tämän tekemiseen? Noh, jospa ensi vuoden talveksi?
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Pientä ja vielä pienempää
3 viikkoa sitten tuli hälytys, että pian saattaa syntyä yksi todella pieni vauva tähän lähisukuun. Oli siis äkkiä laitettava tohinaksi vauvaompeluksia! Haastetta meinasi tuoda pelko siitä että vauva syntyy keskosena, eli ihan pienetkin kaavat olivat liian isoja. Nyt kuitenkin 3 viikkoa myöhemmin ollaan onnellisia siitä että tuo pieni tyttö on edelleen äitinsä masussa ja toivotaan että pysyykin siellä ainakin 5 viikkoa tästä eteenpäinkin.
Kävin tutustumassa piiiiiitkästä aikaa Lempäälän paikalliseen kangaskauppaan Lempalaan. Sain veljen vaimolta vinkkiä, että siellä myydään ihanan pehmeitä ja laadukkaita puuvillatrikoita. Kävin siis ostamassa muutaman metrin näitä Noshin ihanuuksia. Mukaan tarttui alla kuvissa esiintyviä norsu- ja kissatrikoita ja lisäksi vielä kirahvikuvioista, josta en vielä ole mitään ehtinyt ompelemaan.
Pelkäsimme vauvan syntyvän todella pienenä, joten ensimmäisen erän norsukankaista ompelin niin että jätin kankaan pesemättä. Tämä oli ihan myyjän neuvo. Sanoi kankaan kutistuvan noin yhden koon verran ja näin se näytti menevänkin. Tämän pääsin hyvin toteamaan, sillä tein norsubodyt koon 44 ja 50cm kaavoilla, jotka itse pienensin Ottobren isommista kaavoista. Lisäksi ompelin kissakuvioisen bodyn jo valmiiksi pestystä kankaasta jälleen koon 44 kaavoilla. Lopputuloksena koon 50 norsubody on täsmälleen samankokoinen 44cm kissabodyn kanssa. Nyt vaan vaatteissa olevat kokolaput eivät aivan pidä paikkaansa, mutta lieneekö sillä kamalasti väliäkään näin pienissä vaatteissa?
Muokkasin tuota Ottobren kaavaa pienen päälle helpommin puettavaksi ja ompelin etukappaleeseen nappilistat. Tästä vinkistä kiitos Pintselle! Nappilistoja en ollutkaan koskaan ennen tehnyt, mutta onneksi on ahkeria bloggaajia, jotka jaksavat tehdä tutoriaaleja. Näihin vaatteisiin nappilistat on tehty Lillaphant-blogin ohjeella. Todella helppoa ja nopeaa. Suosittelen lämpimästi muillekin! Lisäksi jokaiseen bodyyn tein hihansuun huolittelut vanhalla kunnon kolmiaskelsiksakilla.
Alla vielä kuva kaikkein pienimmästä bodysta, jonka nappilistassa kävi ikävä moka. Keskimmäisen neppariparin päällimmäinen puoli meni muutaman millin liian alas. Koitin vielä kurkata josko voisin irrottaa vastakappaleen ja lyödä sen oikeaan kohtaan. Tämä kangas on kuitenkin todella reikiintyvää laatua, joten jouduin vain tyytymään lopputulokseen. Lisäksi ompelin vielä norsukankaasta koon 98cm bodyn lyhyillä hihoilla. Tämä olisi tarkoitus mennä veljentytön käyttöön. Hän on juuri kokojen 92-98 välimaastossa, joten 98cm pesemättömästä kankaasta tehty vaate saattaisi olla sopiva. Lieneekö sekin kutistunut kokonaisen koon verran pesussa?
Kissatrikoosta tein myös Suuri Käsityö-lehden 10/00 kaavoilla 50cm potkupuvun. Tämäkin on tehty jo valmiiksi pesukoneessa käyneestä kankaasta, joten kokomerkintä pitäisi olla suurinpiirtein paikkansapitävä. Tämä kaava on muuten ihanan helppo tehdä, mutta voi kamaluus tuota pääntien kanttaamista!
Pääsiäisenä on onneksi pitkät pyhät, joiden aikana ehtii ompelemaan vähän enemmänkin. Lisäksi ehdin surauttamaan vielä yhden 50cm bodyn jo aiemmin leikkaamistani kankaista. Tässä bodyssa kaavana Suuri Käsityö-lehden 10/00 perusbodyn kaava, jolla olen aiemminkin tehnyt paljon. Tämän kaavan huono puoli on todella avara kaula-aukko. Koitin nyt tehdä kanttaukset normaalia kireämmäksi, jotta se kuristaisi kaula-aukkoa kasaan. Kankaana on Euronkankaan palalaarista reilu vuosi sitten ostamani vaaleanvihreä Interlock-trikoo. Kantit Ompelun Ihanuus-nettikaupasta tilatusta oranssista trikoosta. Interlock käyttäytyi jotenkin erilailla, näyttää kuin bodyssa olisi olkatoppaukset! Tai sitten tein vaan jotain pieleen hihoja kiinnittäessä. Tässä vielä kuva tästäkin työstä.
Kävin tutustumassa piiiiiitkästä aikaa Lempäälän paikalliseen kangaskauppaan Lempalaan. Sain veljen vaimolta vinkkiä, että siellä myydään ihanan pehmeitä ja laadukkaita puuvillatrikoita. Kävin siis ostamassa muutaman metrin näitä Noshin ihanuuksia. Mukaan tarttui alla kuvissa esiintyviä norsu- ja kissatrikoita ja lisäksi vielä kirahvikuvioista, josta en vielä ole mitään ehtinyt ompelemaan.
Pelkäsimme vauvan syntyvän todella pienenä, joten ensimmäisen erän norsukankaista ompelin niin että jätin kankaan pesemättä. Tämä oli ihan myyjän neuvo. Sanoi kankaan kutistuvan noin yhden koon verran ja näin se näytti menevänkin. Tämän pääsin hyvin toteamaan, sillä tein norsubodyt koon 44 ja 50cm kaavoilla, jotka itse pienensin Ottobren isommista kaavoista. Lisäksi ompelin kissakuvioisen bodyn jo valmiiksi pestystä kankaasta jälleen koon 44 kaavoilla. Lopputuloksena koon 50 norsubody on täsmälleen samankokoinen 44cm kissabodyn kanssa. Nyt vaan vaatteissa olevat kokolaput eivät aivan pidä paikkaansa, mutta lieneekö sillä kamalasti väliäkään näin pienissä vaatteissa?
Muokkasin tuota Ottobren kaavaa pienen päälle helpommin puettavaksi ja ompelin etukappaleeseen nappilistat. Tästä vinkistä kiitos Pintselle! Nappilistoja en ollutkaan koskaan ennen tehnyt, mutta onneksi on ahkeria bloggaajia, jotka jaksavat tehdä tutoriaaleja. Näihin vaatteisiin nappilistat on tehty Lillaphant-blogin ohjeella. Todella helppoa ja nopeaa. Suosittelen lämpimästi muillekin! Lisäksi jokaiseen bodyyn tein hihansuun huolittelut vanhalla kunnon kolmiaskelsiksakilla.
Alla vielä kuva kaikkein pienimmästä bodysta, jonka nappilistassa kävi ikävä moka. Keskimmäisen neppariparin päällimmäinen puoli meni muutaman millin liian alas. Koitin vielä kurkata josko voisin irrottaa vastakappaleen ja lyödä sen oikeaan kohtaan. Tämä kangas on kuitenkin todella reikiintyvää laatua, joten jouduin vain tyytymään lopputulokseen. Lisäksi ompelin vielä norsukankaasta koon 98cm bodyn lyhyillä hihoilla. Tämä olisi tarkoitus mennä veljentytön käyttöön. Hän on juuri kokojen 92-98 välimaastossa, joten 98cm pesemättömästä kankaasta tehty vaate saattaisi olla sopiva. Lieneekö sekin kutistunut kokonaisen koon verran pesussa?
Kissatrikoosta tein myös Suuri Käsityö-lehden 10/00 kaavoilla 50cm potkupuvun. Tämäkin on tehty jo valmiiksi pesukoneessa käyneestä kankaasta, joten kokomerkintä pitäisi olla suurinpiirtein paikkansapitävä. Tämä kaava on muuten ihanan helppo tehdä, mutta voi kamaluus tuota pääntien kanttaamista!
Pääsiäisenä on onneksi pitkät pyhät, joiden aikana ehtii ompelemaan vähän enemmänkin. Lisäksi ehdin surauttamaan vielä yhden 50cm bodyn jo aiemmin leikkaamistani kankaista. Tässä bodyssa kaavana Suuri Käsityö-lehden 10/00 perusbodyn kaava, jolla olen aiemminkin tehnyt paljon. Tämän kaavan huono puoli on todella avara kaula-aukko. Koitin nyt tehdä kanttaukset normaalia kireämmäksi, jotta se kuristaisi kaula-aukkoa kasaan. Kankaana on Euronkankaan palalaarista reilu vuosi sitten ostamani vaaleanvihreä Interlock-trikoo. Kantit Ompelun Ihanuus-nettikaupasta tilatusta oranssista trikoosta. Interlock käyttäytyi jotenkin erilailla, näyttää kuin bodyssa olisi olkatoppaukset! Tai sitten tein vaan jotain pieleen hihoja kiinnittäessä. Tässä vielä kuva tästäkin työstä.
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Veturipaitoja
Ottobren More Grey (4/2011) ranglanpaita koossa 98cm. Edellisessä bloggauksessa kerroinkin leikanneeni Veturi-trikoosta kankaat tähän paitaan ja miten siinä sitten kävi niin että lopulta olikin kaksi saman käden hihaa. Lopultakin sain leikattua mustasta trikoosta hihan tähän paitaan ja samalla leikkasin kaverin sille toiselle veturi-trikoohihalle. Lopulta siinäkin kävi sitten niin, että leikkasinkin mustasta trikoosta ERIKÄTISET hihat kun minulta puuttui kaksi SAMANKÄTISTÄ hihaa. Jouduin siis leikkaamaan vielä uudestaan hihoja ja nyt minulla on sitten yksi yksinäinen musta trikoohiha odottamassa seuraavaa projektia!
Toisen veturipaidan toteutin kuten uhkasinkin,. Jottei sininen hiha punaisine vetureineen olisi niin irtonainen mustassa trikoopaidassa piti siihen applikoida veturin kuva. Mielestäni tämä veturi voisi näyttää vähän enemmän veturilta, mutta tässä kuitenkin tulos.
Eilen käytiinkin pitkästä aikaa kummipoikaa moikkaamassa ja vaikutti vesselikin tyytyväiseltä uusiin paitoihinsa! Innostui heti kun näki pikkuveturit ja vielä enemmän kun näki applikoidun veturin. Sai taas Kummitäti olla tyytyväinen.
Ja tässä vielä kuva kokonaisuudesta
Eilen käytiinkin pitkästä aikaa kummipoikaa moikkaamassa ja vaikutti vesselikin tyytyväiseltä uusiin paitoihinsa! Innostui heti kun näki pikkuveturit ja vielä enemmän kun näki applikoidun veturin. Sai taas Kummitäti olla tyytyväinen.
maanantai 18. helmikuuta 2013
Ikuisuusprojekteja
Syyskuussa uuden Singerin ostamisen myötä aloin kokeilla myös applikointia. Kyseinen applikointityö valmistui nyt sitten tänään. (Singerin kanssa ehdin jo aikaa sitten luovuttaa ja työ on tehty loppuun vanhalla kunnon Pfaffilla.). Tuo työ on nähnyt paljon ratkojaa ja kyyneliä ja lopulta kummipoikakin on ehtinyt tästä paidasta kasvaa ulos ennen kuin se valmistui! Noh, onneksi on muitakin pieniä lähipiirissä! Trikoopaita on siis tehty Ottobren Body Basics kaavalla koossa 92cm. Vihreä trikoo on ostettu Triteksiltä ja ruskea on varmaankin Sampsukasta tilattu. Kirahviapplikaatio on myös Ottobren lehdestä piirretty. Vahvikkeena kirahvin taustaan on silitettynä liimaharsoa ja paidan nurjalla puolella käytetty irtirevittävää tukikangasta. Lisäksi kokeilin hunajakenno-ommelta paidan helman kääntämiseen.
Toinen tänään valmistunut työ onnistuikin vähän pienemmällä taistelemisella. Jo tammikuun alussa leikkelin kankaat sinisestä Veturi-trikoosta pieneen bodyyn. Koko on muistaakseni 68cm. Tällä kertaa Bodyn kaava on myös Ottobren lehdestä. Veturi-trikoo on ostettu Ompelun Ihanuus-nettikaupasta ennen joulua, samaten kuin kanttina käytetty valkoinen trikoo. Tämä body oli tarkoitus lähettää vauvalahjaksi opiskelukaverilleni, mutta hänen poikansa on varmasti ehtinyt jo kasvaa tästä ulos (pitäisi vissiin vähän skarpata näiden töiden kanssa). Onneksi viime viikon sunnuntaina saatiin kuulla uusia vauvauutisia. Yhdelle kaverillemme on syntymässä huhtikuussa poika ja itse asiassa tänään meitä kysyttiin vielä tuon kyseisen pojan kummeiksi! Ehkä tämä body meneekin sitten tälle pienemmälle kummipojalle! :) Tässä työssä käytin hunajakennoa hihansuiden kääntämiseen.
Veturi-trikoosta oli tarkoitus valmistua tänään vielä Ottobren More Grey (4/2011) ranglanpaita koossa 98cm. Tarkoitus olisi ehtiä saamaan se valmiiksi ennen kuin tämä jo olemassa oleva kummipoikamme kasvaa siitäkin ulos. Ongelmaksi tänään muodostui tammikuinen kankaiden leikkaaminen. Kyseistä trikoota oli vain 50cm kappale ja bodyn leikkaamisen jälkeen kangas ei meinannutkaan riittää enää tätä paitaa varten. Jouduin leikkaamaan hihat kahtena erillisenä palana. Enpähän vaan huomannut leikata toista palaa peilikuvana vaan sain aikaiseksi kaksi vasemman käden hihaa. Onneksi huomasin tämän ennen kuin ompelin hihan paikoilleen. Nyt pohdinnassa on tekisinkö toisen hihan ja pääntien kanttauksen sitten mustasta trikoosta vai mitä keksisin. Voisin sitten tehdä vaikka toisen paidan peilikuvaväreinä. Vasen hiha veturina ja muuten mustana. Ehkä voisi sitten vaikka tehdä applikaationa punaisesta trikoosta ison veturin rintaan tai selkään? Noniin, siitähän se idea taisikin sitten syntyä! :) Seuraavaa vapaata omepluhetkeä odotellessa!
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Hyvää alkanutta vuotta 2013!
Hyvää tätä vuotta kaikille! Omalta osaltani se ei ole kovin ruusuisissa merkeissä lähtenyt käyntiin, mutta toivottavasti muilla paremmin. Tapaninpäivän iltana noussutta lämpöä seurannut sairastelu on nyt vihdoin ohi ja huomenna arki ja töihin paluu koittaa. Sitkeän taudin lisäksi taloyhtiön isännöitsijä ilmoitti viikolla, että meidän ilmanvaihtokoneen kennostosta löytyi jäätymisvaurio, joka onneksi nyt on jo korjattu.
Mutta iloisempiin asioihin. Käsitöiden saralla on nyt ollut vähän hiljaisempaa. Kovasti uudet kankaat syyhyttävät yläkerrassa, mutta en kipeänä voinut edes harkita pölyisiä ompelupuuhia tuota kamerapussukkaa lukuunottamatta. Muutama pieni lapsi on taas putkahtanut tähän maailmaan ja tarkoitus on ollut ommella vauva-lahjaksi jotain pientä näille koulukavereiden muksuille. Toistaiseksi on jäänyt suunnitteluasteelle. Pintse sentään kävi tänään auttamassa saumurin säätöjä kohdalleen. Seuraavista ompeluksista tuleekin sitten entistä hienompia! Kiitokset vielä avusta! Lisäksi sohvannurkassa nököttää edelleen keskeneräinen neuletyö. Puikoilla valmistumassa on ihanat kirjoneulesukat itselle tällä DROPSin ohjeella.
Tulevia käsityöprojekteja odotellessa otin onkeeni facebookista löytämäni haasteen.
"Osallistun luovuuteen kannustavaan haasteeseen. Lupaan tehdä jotain omin käsin viidelle ensimmäiselle kommentoijalle. Kommentoijan tulee kopioida tämä omalle seinälleen ja lupautua tekemään samoin. Siis käsityö, lahja, taideteos tai jotain muuta mielenkiintoista, mutta itse tehtyä. Toimitus ystävälle vuoden 2013 aikana henkilökohtaisesti tai postilla. Lähdetkö mukaan?"
Nyt siis odottelen kommentteja ja jos niitä tulee niin sen jälkeen alkaa ideointi mitä heille väkästäisin!
Kun kerran käsitöitä ei ole tullut tehyä, niin mitä sitten? Olen kuluttanut tunti tolkulla aikaani toisen mukavan, nykyään vähän vähemmän aikaani saavan harrasteen, eli lukemisen parissa. Kävin hakemassa kotikotoa vanhoja Dragonlance-sarjan kirjoja, jotka on tullut teinivuosina luettua. Kahlasin tässä loppuviikon aikana ensimmäisen niistä läpi. Margaret Weis:in kirjoittama Hengen miekka. Edelleen se oli yhtä hyvä kuin viimeksikin! Seuraavana vuorossa saman sarjan seuraava osa, Soturiveljet. Tänä aamuna romaanin lukemiselta aikaa vei myös saksanopinnot. Pitkä joululoma kansalaisopiston kurssilta lähenee loppuaan, joten oli aika vähän kertailla. Lukemista tämäkin, mutta auf Deutsch!
Lukemisen lisäksi uusi vuosi toi tullessaan, tietenkin, myös painonpudotusprojektin. Itse koitin tähän ryhtyä jo syksyllä, mutta nyt miehen tueksi vähän enemmän tosissaan aion jatkaa. Syksyn vaivainen 2kg pudotus saa toivottavasti kolminkertaiset mittasuhteet tänä alkuvuonna. Tätä tavoitetta tukemaan ostin PlayStation3 Move starttipaketin, lisäohjaimen ja Move Fitness-pelin. Tänään tulikin käytyä kaksi kunto-ohjelmaa pelistä läpi ja hiki tuli! Tässä kirjoittaessa istun lattialla venyttelemässä nyt jo jumahtaneista takareisiä. Niille, jotka eivät kannata videopelien avulla kuntoilua voin vain sanoa, että ilman tuota peliä olisi jäänyt nämäkin kalorit kuluttamatta! Ei tuosta haittaakaan voi olla, kunhan keskittyy siihen mitä tekee, eikä tee liikkeitä vain pisteiden toivossa (nimimerkillä; pakko miettiä miten se askelkyykky menee niin ettei polvet pamahda lopullisesti). Sohvaperunoiden ensimmäinen askel terveempään elämään. Suosittelen!
Mutta iloisempiin asioihin. Käsitöiden saralla on nyt ollut vähän hiljaisempaa. Kovasti uudet kankaat syyhyttävät yläkerrassa, mutta en kipeänä voinut edes harkita pölyisiä ompelupuuhia tuota kamerapussukkaa lukuunottamatta. Muutama pieni lapsi on taas putkahtanut tähän maailmaan ja tarkoitus on ollut ommella vauva-lahjaksi jotain pientä näille koulukavereiden muksuille. Toistaiseksi on jäänyt suunnitteluasteelle. Pintse sentään kävi tänään auttamassa saumurin säätöjä kohdalleen. Seuraavista ompeluksista tuleekin sitten entistä hienompia! Kiitokset vielä avusta! Lisäksi sohvannurkassa nököttää edelleen keskeneräinen neuletyö. Puikoilla valmistumassa on ihanat kirjoneulesukat itselle tällä DROPSin ohjeella.
Tulevia käsityöprojekteja odotellessa otin onkeeni facebookista löytämäni haasteen.
"Osallistun luovuuteen kannustavaan haasteeseen. Lupaan tehdä jotain omin käsin viidelle ensimmäiselle kommentoijalle. Kommentoijan tulee kopioida tämä omalle seinälleen ja lupautua tekemään samoin. Siis käsityö, lahja, taideteos tai jotain muuta mielenkiintoista, mutta itse tehtyä. Toimitus ystävälle vuoden 2013 aikana henkilökohtaisesti tai postilla. Lähdetkö mukaan?"
Nyt siis odottelen kommentteja ja jos niitä tulee niin sen jälkeen alkaa ideointi mitä heille väkästäisin!
Kun kerran käsitöitä ei ole tullut tehyä, niin mitä sitten? Olen kuluttanut tunti tolkulla aikaani toisen mukavan, nykyään vähän vähemmän aikaani saavan harrasteen, eli lukemisen parissa. Kävin hakemassa kotikotoa vanhoja Dragonlance-sarjan kirjoja, jotka on tullut teinivuosina luettua. Kahlasin tässä loppuviikon aikana ensimmäisen niistä läpi. Margaret Weis:in kirjoittama Hengen miekka. Edelleen se oli yhtä hyvä kuin viimeksikin! Seuraavana vuorossa saman sarjan seuraava osa, Soturiveljet. Tänä aamuna romaanin lukemiselta aikaa vei myös saksanopinnot. Pitkä joululoma kansalaisopiston kurssilta lähenee loppuaan, joten oli aika vähän kertailla. Lukemista tämäkin, mutta auf Deutsch!
Lukemisen lisäksi uusi vuosi toi tullessaan, tietenkin, myös painonpudotusprojektin. Itse koitin tähän ryhtyä jo syksyllä, mutta nyt miehen tueksi vähän enemmän tosissaan aion jatkaa. Syksyn vaivainen 2kg pudotus saa toivottavasti kolminkertaiset mittasuhteet tänä alkuvuonna. Tätä tavoitetta tukemaan ostin PlayStation3 Move starttipaketin, lisäohjaimen ja Move Fitness-pelin. Tänään tulikin käytyä kaksi kunto-ohjelmaa pelistä läpi ja hiki tuli! Tässä kirjoittaessa istun lattialla venyttelemässä nyt jo jumahtaneista takareisiä. Niille, jotka eivät kannata videopelien avulla kuntoilua voin vain sanoa, että ilman tuota peliä olisi jäänyt nämäkin kalorit kuluttamatta! Ei tuosta haittaakaan voi olla, kunhan keskittyy siihen mitä tekee, eikä tee liikkeitä vain pisteiden toivossa (nimimerkillä; pakko miettiä miten se askelkyykky menee niin ettei polvet pamahda lopullisesti). Sohvaperunoiden ensimmäinen askel terveempään elämään. Suosittelen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)