Farkkupenaali vanhoista farkuista

Mieheni aloitti 15.9. opintovapaan ja lähti Kankaanpäähän opiskelemaan suutariksi. Kouluvuosista oli ehtinyt vierähtää 10 vuotta ja valmistelut koulun alkamiseen näyttivät jääneen kokonaan unholaan, joten tsemppilahjaksi keräsin hänelle koulutarvikkeita.

Ostohommina Ideaparkista mukaan tarttui koululaukku, kyniä, teroitin, kumi, viivottimia, vihkoja ja HEIJASTINLIIVI ;) Pitäähän heijastinliivi olla ekaluokkalaisella, kun hän autolla ajaa puolitoista tuntia suuntaansa koulumatkaa päivittäin. Sopivaa penaalia en kuitenkaan mistään löytänyt, joten päätin kaivaa ompelukoneeni esille ja toteuuttaa jotain itse.

Mitään omaa ideaa en penaaliin keksinyt, vaan otin heti googlen avukseni. Tässä kohtaa myös kälyni linkitteli minulle muutamia kivoja malleja, joista päädyinkin yhteen. Saatoin ehkä hieman tulla harhaan johdetuksi otsikonkin perusteella. Tämä mehukekkerit-blogin ohje mainostaa itseään nimittäin nopeana! Minulla oli muutama tunti aikaa ommella, kun mies oli keikkahommissa, joten pikatikki kuulosti hyvältä vaihtoehdolta.

Alku tuntuikin melko helpolta ja olin melko tyytyväinen tulokseen, kunnes sitten ongelmallinen paikka tuli eteeni (kuva yllä). Onneksi tämä oli viimeinen tehtävä sauma, sillä muuten olisi saattanut jäädä tämä penaali tekemättä loppuun. Viimeisenä palana oli siis pyöreä kappale, joka piti saada taipumaan tuonne vanhan farkun vyötärökaitaleelle. Jo nuppineuloja laitellessa ymmärsin, että tätä saumaa ei muuten minun ompelukoneellani ommella! Puhelin piippasi koko ajan samalla, kun yritin ähistää käsin tuota viimeistä palasta paikalleen ja hermot olivat kyllä kireällä. Musiikin volyymi kasvoi samaa tahtia ärsytyksen kasvaessa. (Pahoittelut naapureille!) 

Harvoinpa tarvii sormustintakaan kaivaa esiin, mutta tämä sauma meinasi olla liian kova pala myös toimistotyötä tekevän pehmeille sormenpäille.. Lopulta sain sauman valmiiksi ja pääsin näkemään lopputuloksen. Repesin nauramaan ääneen säälittävälle lörppöpussukalle, jonka tästä joustavasta farkkukankaasta olin aikaiseksi saanut. Molemmat päädyt ovat aivan eri muottia ja penaali muutenkin melko pieni. Koristeeksi jätetty sivutasku ei tule penaalista esiin oikein mitenkään, kun farkkupala onkin niin pieni. No, ainakin on rakkaudella tehty!

Mieheni oli onneksi tyytyväinen tähän itse tehtyyn penaaliin ja saimme yhdessä hyvät naurut, kun totesin isompaa penaalia varten tarvittavan vielä isomman takamuksen. . Pala oli leikattu niin isoksi kuin suinkin oli mahdollista, sillä omissa vanhoissa farkuissani takatasku tuli jo tielle. Ovatpa suutariopiskelijat kuulemma tätä ehtineet jo kehua hienoksi. Mene ja tiedä onko tämä vain vaimon mieliksi sanottua, vai oikeasti tapahtunutta. :)

Junasukat 1-vuotiaalle Nalle-langasta

Sekä julkaisu että itse sukat tulivat jälkitoimituksena. Kaverini toivoi keväällä ensimmäisiä synttäreitä juhlineelle tyttärelleen lahjaksi pitkävartiset villasukat, jotka pysyisivät jalassa. Malli oli helppo päättää, sillä onko mitään paremmin jalassa pysyvää sukkamallia keksitykään, kuin juansukka? Jos joku tietää niin saa vinkata!

Kevät oli kiireinen kouluhommien suhteen, kuten kesäkin. Ilmojen alkaessa viilentyä syyskuussa viimeisellä lomaviikollani silmiini osui olohuoneessa neulenurkassani lojuva keskeneräinen vaalenapunainen neule, jonka oli vihdoin aika valmistua. Varret olin saanut viimeistä joustinneulepätkää vaille valmiiksi jo keväällä viikko ennen tytön synttäreitä, mutta siinä kohden loppui ehtiminen ja jaksaminen kesken.

Lankana Novitan Nalle, puikkoina KnitPro Symphonie 3,0 mm 100 cm pyöröpuikot. Kuten alla kuvasta näkyykin, tein sukat siis looppaamalla varresta varpaisiin.

Kun olin päässyt kantapäähän, tajusin alkaa miettiä vielä uudestaan sukkien kokoa, sillä lahjan saaja olisi nyt sukkien käyttökaudella 1,5 - 2-vuotias. Olin lähtenyt tekemään sukkia perinteisellä junasukkien silmukkamäärällä, kuten Taito Pirkanmaan ohjeessa. Ajatuksena tuolloin oli silmukkamäärän riittäminen, kun kerran lanka on normaalia paksumpaa. Löysin eilen tein-blogista junasukkien suurentamiseen ohjeen, jossa lankana oli käytetty nimenomaan Nallea. Tässä kuitenkin hieman vielä sovelsin. Alla nopeasti selostettuna "kaava", jolla lopulta tein.

Varressa on siis 40 silmukkaa, joilla on tehty 12 kerrosta 2 oikein 2 nurin joustinta, tämän jälkeen neljä kerrosta nurjaa, neljä kerrosta oikeaa, neljä nurjaa ja jälleen 12 2o2n joustinta. Ryppyjä tein yhden normaalia enemmän, sillä toiveissa oli pitkävartiset, polveen asti tulevat sukat.

Kantalappuun muistaakseni otin silmukoita 24 ja jatkoin tuon eilen tein blogin ohjeen mukaan 20 kerrosta vahvistamatonta neuletta.

Kantakavennusten jakona 7-8-7 ja kantalapun molemmista sivusta poimittuna 10 silmukkaa. Näin jalkaterään itselläni jäi siis 18 silmukkaa kantapäästä + 16 silmukkaa sukan päälle, eli yhteensä 34 silmukkaa. Jalkaterään tein vain 4 ruttua (kuten taito Pirkanmaan ohjeessa), sillä sukka alkoi hiljalleen näyttää jo liian isolta.

Alla vielä kuva juuri puikoilta pudonneista sukista. Sukat sovittiin neidin jalkaan vielä ennen kuin uskalsin päättelyt tehdä. Unohdin vaan taas ottaa sovituskuva, jossa olisi näkynyt, miten tällä ohjeella tehtynä sukka istuu koon 23 jalkaan. Ja vastaus olisi ollut: varsi istuu hyvin ja ulottuu juuri sopivasti polviin asti, mutta jalkaterä on iso. Kantapää istui hyvin ja pitäisin myös jalkaterän silmukkamäärän samana. Pituutta sukan jalkuiessa on kuitenkin liikaa. En silti usko, että sukka olisi mahtunut kolmella rutulla. Tein vielä 4 oikeaa kierrosta neljännen rutun jälkeen, kun alunperin olin tekemässä viittä ruttua. Lopulta kavennukset  olisi kannattanut aloittaa suoraan viimeisen rutun jälkeen. Noh, tytön äiti totesi, että näihin ainakin mahtuu kunnolla toiset sukat alle, kunhan talvipakkaset saapuvat ja päätimme olla purkamatta ja korjaamatta kavennuksia.