keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Hääkakun koriste Fimo-massasta

Rakkaat ystävät Risto ja Mira menivät naimisiin marraskuun 5. päivä.

Häitä suunnitellessa tuli puheeksi hääkakku ja sen koristeleminen. Kävi ilmi, että hääpari oli pohtinut jo kakkukoristeen jättämistä pois kokonaan. Keskustelu lipui erilaisten tuunausideoiden kautta siihen, että "äkkiäkös sinä fimoista jotain kivaa teet."

Pandapariskunta sai alkunsa tästä keskustelusta. Kovia paineita tämä haaste toi, mutta onneksi hääpari kelpuutti vähän suttuisetkin pandat. Raukoista tuli lopulta melko pelokkaan näköisiä, mutta kukapa ei avioon astumista vähän pelkäisi?


Itse asiassa rouva Panda sai vielä hunnun päähänsä, mutta siitäpä ei minulle kuvaa jäänytkään. Täytyykin kysyä hääparilta mahdollista fotoa. Ehkä jopa nallukoista kakun päällä löytyisi kuva jostain hääkuvien joukosta. Pandojen alle tein kaulintamassasta sydämenmuotoisen "tyynyn" jotta pandat eivät nököttäneet suoraan kakun pinnassa.

Lisään tähän postaukseen joku päivä vähän projektikuvia pandojen valmistuksesta. Tämä nyt vain tällaisena pikapostauksena! :)

maanantai 26. syyskuuta 2016

Farkkupenaali vanhoista farkuista

Mieheni aloitti 15.9. opintovapaan ja lähti Kankaanpäähän opiskelemaan suutariksi. Kouluvuosista oli ehtinyt vierähtää 10 vuotta ja valmistelut koulun alkamiseen näyttivät jääneen kokonaan unholaan, joten tsemppilahjaksi keräsin hänelle koulutarvikkeita.

Ostohommina Ideaparkista mukaan tarttui koululaukku, kyniä, teroitin, kumi, viivottimia, vihkoja ja HEIJASTINLIIVI ;) Pitäähän heijastinliivi olla ekaluokkalaisella, kun hän autolla ajaa puolitoista tuntia suuntaansa koulumatkaa päivittäin. Sopivaa penaalia en kuitenkaan mistään löytänyt, joten päätin kaivaa ompelukoneeni esille ja toteuuttaa jotain itse.



Mitään omaa ideaa en penaaliin keksinyt, vaan otin heti googlen avukseni. Tässä kohtaa myös kälyni linkitteli minulle muutamia kivoja malleja, joista päädyinkin yhteen. Saatoin ehkä hieman tulla harhaan johdetuksi otsikonkin perusteella. Tämä mehukekkerit-blogin ohje mainostaa itseään nimittäin nopeana! Minulla oli muutama tunti aikaa ommella, kun mies oli keikkahommissa, joten pikatikki kuulosti hyvältä vaihtoehdolta.



Alku tuntuikin melko helpolta ja olin melko tyytyväinen tulokseen, kunnes sitten ongelmallinen paikka tuli eteeni (kuva yllä). Onneksi tämä oli viimeinen tehtävä sauma, sillä muuten olisi saattanut jäädä tämä penaali tekemättä loppuun. Viimeisenä palana oli siis pyöreä kappale, joka piti saada taipumaan tuonne vanhan farkun vyötärökaitaleelle. Jo nuppineuloja laitellessa ymmärsin, että tätä saumaa ei muuten minun ompelukoneellani ommella! Puhelin piippasi koko ajan samalla, kun yritin ähistää käsin tuota viimeistä palasta paikalleen ja hermot olivat kyllä kireällä. Musiikin volyymi kasvoi samaa tahtia ärsytyksen kasvaessa. (Pahoittelut naapureille!) 



Harvoinpa tarvii sormustintakaan kaivaa esiin, mutta tämä sauma meinasi olla liian kova pala myös toimistotyötä tekevän pehmeille sormenpäille.. Lopulta sain sauman valmiiksi ja pääsin näkemään lopputuloksen. Repesin nauramaan ääneen säälittävälle lörppöpussukalle, jonka tästä joustavasta farkkukankaasta olin aikaiseksi saanut. Molemmat päädyt ovat aivan eri muottia ja penaali muutenkin melko pieni. Koristeeksi jätetty sivutasku ei tule penaalista esiin oikein mitenkään, kun farkkupala onkin niin pieni. No, ainakin on rakkaudella tehty!



Mieheni oli onneksi tyytyväinen tähän itse tehtyyn penaaliin ja saimme yhdessä hyvät naurut, kun totesin isompaa penaalia varten tarvittavan vielä isomman takamuksen. . Pala oli leikattu niin isoksi kuin suinkin oli mahdollista, sillä omissa vanhoissa farkuissani takatasku tuli jo tielle. Ovatpa suutariopiskelijat kuulemma tätä ehtineet jo kehua hienoksi. Mene ja tiedä onko tämä vain vaimon mieliksi sanottua, vai oikeasti tapahtunutta. :)




Junasukat 1-vuotiaalle Nalle-langasta

Sekä julkaisu että itse sukat tulivat jälkitoimituksena. Kaverini toivoi keväällä ensimmäisiä synttäreitä juhlineelle tyttärelleen lahjaksi pitkävartiset villasukat, jotka pysyisivät jalassa. Malli oli helppo päättää, sillä onko mitään paremmin jalassa pysyvää sukkamallia keksitykään, kuin juansukka? Jos joku tietää niin saa vinkata!

Kevät oli kiireinen kouluhommien suhteen, kuten kesäkin. Ilmojen alkaessa viilentyä syyskuussa viimeisellä lomaviikollani silmiini osui olohuoneessa neulenurkassani lojuva keskeneräinen vaalenapunainen neule, jonka oli vihdoin aika valmistua. Varret olin saanut viimeistä joustinneulepätkää vaille valmiiksi jo keväällä viikko ennen tytön synttäreitä, mutta siinä kohden loppui ehtiminen ja jaksaminen kesken.

Lankana Novitan Nalle, puikkoina KnitPro Symphonie 3,0 mm 100 cm pyöröpuikot. Kuten alla kuvasta näkyykin, tein sukat siis looppaamalla varresta varpaisiin.


Kun olin päässyt kantapäähän, tajusin alkaa miettiä vielä uudestaan sukkien kokoa, sillä lahjan saaja olisi nyt sukkien käyttökaudella 1,5 - 2-vuotias. Olin lähtenyt tekemään sukkia perinteisellä junasukkien silmukkamäärällä, kuten Taito Pirkanmaan ohjeessa. Ajatuksena tuolloin oli silmukkamäärän riittäminen, kun kerran lanka on normaalia paksumpaa. Löysin eilen tein-blogista junasukkien suurentamiseen ohjeen, jossa lankana oli käytetty nimenomaan Nallea. Tässä kuitenkin hieman vielä sovelsin. Alla nopeasti selostettuna "kaava", jolla lopulta tein.

Varressa on siis 40 silmukkaa, joilla on tehty 12 kerrosta 2 oikein 2 nurin joustinta, tämän jälkeen neljä kerrosta nurjaa, neljä kerrosta oikeaa, neljä nurjaa ja jälleen 12 2o2n joustinta. Ryppyjä tein yhden normaalia enemmän, sillä toiveissa oli pitkävartiset, polveen asti tulevat sukat.

Kantalappuun muistaakseni otin silmukoita 24 ja jatkoin tuon eilen tein blogin ohjeen mukaan 20 kerrosta vahvistamatonta neuletta.

Kantakavennusten jakona 7-8-7 ja kantalapun molemmista sivusta poimittuna 10 silmukkaa. Näin jalkaterään itselläni jäi siis 18 silmukkaa kantapäästä + 16 silmukkaa sukan päälle, eli yhteensä 34 silmukkaa. Jalkaterään tein vain 4 ruttua (kuten taito Pirkanmaan ohjeessa), sillä sukka alkoi hiljalleen näyttää jo liian isolta.

Alla vielä kuva juuri puikoilta pudonneista sukista. Sukat sovittiin neidin jalkaan vielä ennen kuin uskalsin päättelyt tehdä. Unohdin vaan taas ottaa sovituskuva, jossa olisi näkynyt, miten tällä ohjeella tehtynä sukka istuu koon 23 jalkaan. Ja vastaus olisi ollut: varsi istuu hyvin ja ulottuu juuri sopivasti polviin asti, mutta jalkaterä on iso. Kantapää istui hyvin ja pitäisin myös jalkaterän silmukkamäärän samana. Pituutta sukan jalkuiessa on kuitenkin liikaa. En silti usko, että sukka olisi mahtunut kolmella rutulla. Tein vielä 4 oikeaa kierrosta neljännen rutun jälkeen, kun alunperin olin tekemässä viittä ruttua. Lopulta kavennukset  olisi kannattanut aloittaa suoraan viimeisen rutun jälkeen. Noh, tytön äiti totesi, että näihin ainakin mahtuu kunnolla toiset sukat alle, kunhan talvipakkaset saapuvat ja päätimme olla purkamatta ja korjaamatta kavennuksia.



sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Sydämellinen Magic Loop Varpaista Varteen



Joulun jälkeen oli vihdoin aikaa aloittaa uutta neuleprojektia. Vuoden 2014 Käsityömessuilta ostetut Roosa Nauha- Sukkalangat päätyivät työn alle. Sukkiin valitsin kirjoneuleeksi saman vuoden mallistosta löytyneen sydänkuvion. Etukäteen olin jo päättänyt, että seuraava sukkaprojekti toteutetaan uusilla Knitpron 2,5mm 120 cm pyöröpuikoilla molempia sukkia yhtä aikaa Magic Loop-menetelmällä neuloen. Lisäksi päätin ohjeesta poiketen neuloa nämä sukat varpaista varteen.


Apuna tässä projektissa tarvittiin muutamia lisäohjeita:

  • Ennen aloitusta lukaisin taustatietona läpi myös muutaman blogi-tekstin varpaista varteen loopatuista sukista, muun muassa Villasukkatehdas, ja anana.


  • Silmukoiden luominen, silmukkamäärät ja kantapää ovat peräisin taitopirkanmaan Malla-sukan ohjeesta, jossa lankana on käytetty samaa Roosa Nauha-lankaa, josta itsekin nämä sukat neuloin. Tämä kantapää oli helppo neuloa myös Magic Loopilla, eikä mitään ihmeellisiä taikatemppuja tarvittu. Seuraavalla kerralla täytyy vain tehdä kavennukset tiukemmiksi, sillä nyt tuohon reunaan jäi omaa silmää haittaava reikärivi. Kuvissa se ei juuri näy, sillä jalassa alla ohut musta sukka. Ohjeesta poiketen tein nilkkaan kantapään jälkeen muutaman kerroksen joustinneuletta. Jälkiviisaana sanottakoon, että vaihto pienempiin puikkoihin olisi ollut ihan paikallaan.



  • Silmukoiden luomiseen löytyy myös Dropsin sivuilta hyvä video-ohje. Seuraavalla kerralla ehkä luon muutaman silmukan vähemmän alussa. Riippuen siitä miten tuo neliskanttisuus varpaissa tasoittuu käytössä. Tällä ohjeella tuli kyllä tosi kivasti jalkaan istuvat sukat. Silmukkamäärät ja lisäykset ovat siis peräisin tuolla yllä linkatusta Malla-sukasta. Muutaman harjoittelun jälkeen osaisi varmasti omaan jalkaan tehdä lisäysket ihan sovitusten perusteella.


  • Viimeisenä ohjeena sukan päättelyyn irkin #neulonta-kanavalta vinkattu Jeny's Surprisingly Strechy Bind-off. Itse katsoin tämän ohjeen videoversiona YouTubesta. Suosittelen ehdottomasti, jos on tapana päätellä silmukat reunassa liian tiukalle. Simppeli ja hyvin toimiva ohje! Irkissä muutamien kanssa keskusteltiin tuosta tavasta päätellä silmukat. Muutamat kirjoittelivat, että tällä tyylillä tulee jopa liian löysä reuna, mutta omalle käsialalle ohje toimi hyvin. Itselläni on tapana kiristää ylivetokavennuksissa silmukoita liian napakaksi. Tällä päättelytyylillä siitä ei ollut mitään haittaa, vaan reunasta tuli oikein hyvännäköinen ja toimiva.



Nyt sukat ovat päättelyä vaille valmiit, sydämellisiä askeleita odottamassa! Terveisin siro ja naisellinen, 42 räpylä! :)


Loppukevennykseksi vielä kuva projektin alkuvaiheilta. Tummanharmaa lanka oli vähän turhan tummaa uusien metodien opetteluun, joten joulupukin tuoma otsalamppu pääsi heti tositoimiin joulukuun pimeinä iltoina. Mies kommentoi kuvatessaan: "Kyllä sää hullu oot, ei voi muuta sanoa." Pinkki merinovillakerrasto, itse neulottu villatakki ja otsalamppu. Saunan jälkeen hiusten kuivattelu pyyhkeen sisässä meinasi aiheuttaa tauon neulomiseen, mutta onneksi remmissä riitti pituutta kuitenkin!






torstai 18. helmikuuta 2016

Toisenlaisia käsitöitä

Välikevennyksenä tähän voisin laittaa pari kuvaa toisenlaisista käsitöistä, joita nykyisellään harrastan viikottain! Tämä se vasta hauskaa puuhaa onkin, mutta ei kovin käytännöllistä. Näistä ei jää itselle mitään muuta kuin kokemus, oppi ja valokuvat. Terveisiä Jyväskylän Yliopiston Kemian laitokselta!




Potentiometrinen titraus

Tämän kevään epäorgaanisen kemian labrakurssilla ollaan syntetisoitu paljon kaikkia kivanvärisiä kompleksiyhdisteitä! Mies on kotona kysellyt mitä näillä yhdisteillä sitten voi tehdä... Noh, siihen en minäkään tällä koulutuksella osaa vastata. Ajatuksena nyt on ollut lähinnä opetella synteettistä työskentelyä. Tämähän on ensimmäisen vuoden kurssi, joten labrassa palloilen lähinnä fuksien kanssa. Hauska nähdä, kuinka itsellä on kummasti enempi jo varmuutta työskentelyssä.


Kiteyttäminen jäähauteessa. Pesuliuokset kylmenemässä pikkudekoissa.

Imusuodatus lasisintterin avulla.

Valmis kompleksi kiteinä

Koboltin ja Nikkelin komplekseja

Koboltti- ja nikkelikompleksien stabiiliuden tutkimista

Hienosti kuohuvat reagenssit! Harmillisesti ei oikein kuvasta erotu.
Sulamispisteen ja hystereesin mittaamista.

Ikuisuusprojekteja ja hiljaiseloa

Pahoittelen ehkä ennemmin itselleni, mutta ehkä myös satunnaisille lukijoillekin hiljaiselosta. ***Tämä päivityskin on näköjään ollut luonnosasteella 08/2015 lähtien!!! Lisäsin tekstin joukkoon vähän päivityksiä, jotka erottelin tämmöisellä tähtisysteemillä***
Ikävästi työt haittaa harrastuksia nyt kun menin yliopistolle harrastamaan kasvatustieteitä ja kemiaa täyspäivätyön lisäksi. Jotain kuitenkin on ehtinyt väkästää.



Pääsiäisen tienoolla neuloin kolmet pienet junasukat, joista yhdet on vielä omissa hyppysissäni (nuo yllä olevat). Lankana näissä Novitan Ipana, jota sai kiitoksena tähtipipo-projektista. Alemman kuvan keskeneräisissä sukissa lankana Drops Alpaca ja oikeanpuolimmaisissa Novitan Ipana. Näitä junasukkia varten tilailin netistä pitkiä pyöröpuikkoja ja opettelin magic looppaamaan! Aloitin varresta varpaaseen ja seuraava projekti on sitten opetella varpaista varteen, sitten joskus.


Lisäksi ikuisuusprojekti etenee - hitaasti, mutta varmasti. Ei silti ongelmattomasti, sillä pieniä mittavirheitä on havaittavissa. Todennäköisesti lanka tulee loppumaan kesken. Nyt vaihe on sellainen, että etureunat on pudotettu apulangoille odottamaan takakappaleen valmistumista. Tässä vaiheessa oli helppo vähän mallata päälle ja nappasin kuvan hätäsesti puhelimella todistusaineistoksi.


 *** Myöhemmin sysyn edetessä valmistui sitten takakappale kokonaan***


***
Kuten jo yllä arvailinkin, lanka loppui kesken, joten jouduin tilaamaan uutta. Päätin tehdä hihat kokonaan uudesta värierästä, joka oli hieman violetimpaan kääntyvä kuin vanha erä. Ero on kuitenkin niin pieni, että se häiritsee vain omaa silmää. Hihat toteutin tilaamillani pitkillä pyöröpuikoilla looppaamalla ja se todella kannatti!
***



Hihojen kiinnitystä ja viimeisiä päättelyitä vaille valmiina
***
Ja koska päivitys on ollut niin kauan tekeillä, voin ilokseni todeta, että nyt tämä ikuisuusprojekti on nappeja vaille valmis ja jouluaattoillasta asti ollut kovassa käytössä! Enkä ole vallan varma, kiinnitänkö nappeja paikalleen ikinä, aika näyttää. Kotioloissa toimii loistavasti ilmankin. Alla kuvat jouluaattoillalta/yöltä, jolloin vihdoin työ valmistui.
***



***
Drops Karisma-langan laatua/käytön kestävyyttä pohtiville tiedoksi, että kotikäytössä jo muutaman kuukauden käytön jälkeen hihat ovat kovasti nyppyyntyneet. Alla kuva hihan sisäreunasta, jos siitä nyt mitään selvää saa


****
Mahtaa olla niin, että ikuisuusprojekti nro.3 on kerroksen tai kaksi edistynyt, nimittäin pääkallosukat, jotka aloitin 01/2015. Äkkiseltään en löytänytkään yhtään aiempaa bloggausta näistä! Viime vuoden bloggaukset on näköjään jääneet ihan suunnittelun asteelle kaikki... Mutta siis ikuisuusprojekti nro.1:stä jäi lankoja kovasti yli ja aloin toteuttamaan niistä kirjoneulesukkia Raverlystä löytyneellä ohjeella: Selbudeath. Lankana siis Dropsin Fabel. Ajatus oli tehdä nämä työkaverille, mutta totesin varren olevan niin löysä, ettei se millään pysyisi Iidan jalassa, joten ehkäpä näistä tuleekin joskus omat sukat. Vaativat vain sataprosenttisen keskittymisen, joten eivät ole ihan hetkeen valmistumassa. Vuodessa on päästy kuvanmukaiseen malliin ;) (Värit jäivät vähän tummaksi.)





Lisäksi pikaompeleena surautin itselleni ompelukoneella topin, joka jäi päättelemättä ja viimeistelemättä, mutta eipä tässä kelejäkään ole juuri ollut. ***(Eikä tullut käyttöä koko loppukesänäkään.) Kuvan olenkin jo ehtinyt kännykästä näköjään poistamaan.***

Viimeisiä saumoja vaille on myös kaverin muksen "jääkarhu"haalari, jospa tämä valmistuisi talveksi?



***Ja valmistuihan se. Siinä vaiheessa, kun kaveri rupesi kyselemään: "Minkäs kokoinen se neidin haalari muuten olisi, jos se valmistuisi? Ettei pian jää pieneksi ennen kuin ehditään käyttääkään!" Ompelukone ja saumuri päättivät yhdessä lyödä kapuloita rattaisiin tässä(kin) projektissa, mutta selvisin lopulta! En silti ole tyytyväinen tämän haalarimallin huppuun. Luulen, että haalari jäi lopulta aika vähäiselle käytölle.***







***
Syksyn pimetessä neuloin itselleni heijastinangasta säärystimet. Yksinkertaisesti vaan oikein nurin, Macig Looppina menemään. Työnvalvojana kuvassa Heffe-herra, joka on muuten aivan hulluna villasukkien perään!!


Ja onhan noita säärystimiä päästy jo tositoimissakin testaamaan! Jouksulenkkejä varten ne neuloin, mutta Tapaninpäivänä otin ja nyrjäytin nilkkani. Nyt sitten kaksi viikkoa takaperin pääsin vihdoin takaisin lenkkipoluille.

Jouluksi pidin taas perinteiset joulukorttitalkoot. Sarin kanssa käytiin kiertelemässä Käden taidot-messuilla marraskuussa ja sieltä mukaan tarttui aineita yksinkertaisiin joulukortteihin. Tilanne kuitenkin ryöstäytyi käsistä ja lopulta kotona oli pöytä pullollaan korttitarpeita ja muutama vähän monimutkaisempikin tuli väännettyä koulukiireiden keskellä.  Oli kuitenkin mukavaa saada välillä ajatukset pois kouluhommista, edes tunniksi illassa. Hyvissä ajoin kun aloitti niin paniikkikaan ei ehtinyt iskemään. Kuvan kaaospöydästä olen ehtinyt myöskin jo poistaa.

Joulun välipäivinä sain myös aloitettua ja tehtyä jopa valmiiksi asti lokakuusta asti odottamassa olleen polttarikansio-projektin. Kansion ääressä tuli istuttua työtunteina muutama vuorokausi. Onneksi saaja tuntui olevan tyytyväinen lopputulokseen!

Nyt on sitten into vähän herännyt taas neulomisiin. Kotona on puikoilla Magic Loop-treeni varpaista varteen versio 1 ja täällä Jyväskylässä versio 2. Näistä ajattelin kuitenkin tehdä ihan oman päivityksensä!
***