Kirjoneulepipo Novitan ohjeella

Syksyllä koitin etsiä jostain ohjetta korvaläpälliseen pipoon, kunnes vihdoin Facebookin Jämälankaideoita-ryhmässä törmäsin kuvaan moisesta. Kuvaan laitoin kyselyä ohjeen perään ja ohje paljastuikin lopulta ihan Novitan ohjeeksi.

Ostin itselleni kyseisen Novita syksy 2014-lehden, jonka malli nro 22 tämä pipo on. Langat työhön löytyi Tampereen messukeskuksesta marraskuisilta Kädentaidot-messuilta Novitan pisteeltä. Lankana tässä työssä ihanan paksu ja lämmin Novitan Isoveli. Sukkapuikot nro 6. Värit päätin toteuttaa täsmälleen ohjeen mukaan. Ostin myös muita Isoveli-värejä ja saatanpa tehdä niistä vielä toisen samanmoisen, omilla pikkumuokkauksillani. Muokkausideoista lisää tekstin lopussa.

Silmukat tähän pipoon loin töiden jälkeen 5.1. ja vietin koko loppiaispäivän 6.1. neuleen parissa. Tästä tulikin JyJu2015-projektin työ nro3. Aloitin loppiaispäivän neulomalla ensin reilun 5cm ikuisuusprojektiani eteenpäin, ettei se vallan unohdu laatikon pohjille ja jää tekemättä! Nyt sainkin tuohon takkiin ensimmäiset napinlävetkin tehtyä. Valmista neuletakkia on nyt siis reilu 30cm valmiina. Hitaasti mutta varmasti...

Takaisin pipoon.. Ohje ja malli oli lopulta liian yksinkertainen keskittymisen kannalta. Samalla tuli surffailtua ja höpötettyä netissä ja jouduinkin moneen kertaan purkamaan työtä kirjoneuleosiossa, kun huomasin siirtyneeni liian aikaisin seuraavaan kuvioon. Pariin kertaan huomasin myös vaihtaneeni seuraavaan kuviokertaan jo kolmannen neulotun puikon jälkeen ja parhaimmillaan katkaisin jo langankin tässä vaiheessa. Ei sitten auttanut muu kuin ottaa vielä viimeistä puikkoa varten uusi langanpää kehiin. Lisää pääteltäviä langanpäitä, niistähän minä tykkään...

Korvaläpät tein ohjeesta poiketen kaksinkertaisena, sillä en halunnut pääteltyjen langanpäiden näkyvän läppien sisäpuolella. Kun pipo oli neulottu, neuloin vielä toiset vastaavat korvaläpät. Reunuksen virkkauksessa virkkasin tämän ekstraläpän kiinni työhön ja lopuksi vielä "päättelin" läpän yläreunan pienillä piilopistoilla kiinni pipon sisäreunaan niin, ettei läppiin jää "taskuja". Kuvasta varmaan ymmärtää paremmin mitä tarkoitan.

Lisäksi muokkasin ohjetta niin, että en tehnyt korvaläppiin silmukoiden jäljittelyä. Miksi? No en oikein tiedä itsekään. Myöskin tupsun jätin tekemättä. Piposta tuli myös sen verran iso, että virkkausta tein vain yhden kierroksen verran, kun ohjeessa taisi jopa kolmekin kierrosta olla. Letit olisi vielä tarkoitus joskus väkästää. Nyt vaan en jaksanut.. Tänään pipa oli jo koekäytössä työmatkalla. Ikävän tuulinen keli heilutteli korvaläppiä miten tykkäsi ja ikäväkseni täytyy myöntää, että vastatuulessa kävellessä kyllä korvia paleli. Toisaalta kotiin myötätuuleen kävellessä kyllä ihanasti niska pysyi lämpimänä. 

Toiseen versioon taidan kokeilla pykälää pienempiä puikkoja ja lisäksi aion ideoida vähän pienemmät korvaläpät. Läppien leveys (19 silmukkaa) on varmasti ihan ok näin, mutta en halua niistä aivan noin pitkiä. Nämä läpät ylettyvät kaulan ali. Voisin pistää niihin vaikka tarran, niin eipähän ainakaan posket palelisi!

Punatulkkuja kirjoneuleena

Pyhäinpäiväni töissä viettäen ansaitsin itselleni viikkovapaan seuraavaksi maanantaiksi. Koko päivä aikaa toteuttaa omia projekteja! Mieleen muistui yksi alkusyksystä "To Do"-listalle päässyt neuleprojekti. Langatkin olin ostanut jo lokakuun alkupuolella.

Facebookin Jämälankaideoita-ryhmässä kiersi tosiaan alkusyksystä kaksi kuvaa, joiden copyrightit ovat aivan totaalisesti hävöksissä, pahoitteluni siitä! Ei oikein käänny tuo venäjä, niin en tiedä mistä alkasin alkuperäistä lähdettä edes hakea. 

Näiden kuvien innoittamana lähdin kuitenkin tarmokkaasti toteuttamaan kummipojalle joululahjaksi pipoa. Langaksi olin valinnut Novitan seiskaveikkoja. Punatulkkuja varten löytyi laatikosta jämäkeriä mustaa, punaista, ja harmaata. Jämälankakeristä lähdin toteuttamaan myös luonnovalkoista pohjaa ja tummanvihreitä havuja tulkuille. Alkuperäisen kuvan upeaa loistavaa vaaleansinistä (vai turkoosia mitä lie) ei valitettavasti 7veikka tarjoa, mutta ostin sitten ihan perus vaaleansinisen.

Työ lähti käyntiin mukavasti. Vähän kaipailin sopivanpituisia pyöröpuikkoja, mutta nyt oli tyytyminen nro 3,5 sukkapuikkoihin. Sain silmukat luotua ja joustimen jälkeen pipon koko vaikutti mielestäni ihan hyvältä. Silmukoita luotiin siis 100, kuten yllä olevasta ruutupiirroksesta voi laseka. Kaikki sujui hyvin, kunnes... ...punatulkut.

Näistä kuvista saattaa aistia pienen tuskanhien, joka kohosi otsalle punatulkkujen tullessa mukaan kuvioihin. Lankoja oli työssä mukana 5 eri väriä tässä vaiheessa. Alkoi jo meikäläiseltä loppua kapasiteetti kaikkien lankojen hallintaan. Nurinkurisesti ajateltuna päätin helpottaa lankojen hallintaa ja lisäsin peliin vielä 5 uutta langanpäätä! Totesin punatulkkuihin tulevan niin vähän mustaa lankaa, etten alkaisi kuljettamana langanjuoksuja nurjalla. Päätin katkoa jokaista kuutta punatulkkua kohden oman mustan langanpäänsä. Noh, tästä viimeistään syntyi solmu ja meinasin jo lannistua.

Jatkoin kuitenkin urheasti neulomista, kunnes punatulkut alkoivat hahmottua. Havahduin katsomaan valmista jälkeä ja totesin piposta tulevan melko ison. Pipon halkaisijaksi sain mitattua 24 senttiä ja laitoin kiireesti viestiä kummipojan äidille. "Mikä mahtaa olla pojan vyötärönympärys? Tästä piposta taitaa tulla villapaita!" Eipä auttanut, poika on huomaamattani päässyt kasvamaan jo niin, että auttamatta ympärysmitta oli muutamaa senttiä liian pieni villapaidaksi. Tässä vaiheessa päätin kokeilla pipoa omaan päähäni ja kas!

Ei tämä nyt ihan mahdoton olisi omaksi pipoksikaan. Vähän tuo punatulkkurivi ehkä kiristää, eli tuo lankasuma kuitekin osottautui mahdottomaksi hallita. Neuloin kaikesta huolimatta pipon vielä loppuun asti. Kaiken kaikkiaan kymmenisen tuntia meni itse neulomiseen. (Onneksi oli vapaapäivä!)

Nyt tämä myssy sitten odottelee jatkokäsittelyä. Melkoinen määrä langanpäitä jäi pääteltäväksi. Kavennusten loppuvaiheissa loppui myös "ammattitaito" kesken, enkä osannut venäjänkielisestä ruutupiirroksesta tulkata ihan viimeisiä kavennuksia. Tästä johtuen viimeiset silmukat jäivät vähän rumiksi. Pipoon kuuluisi alkuperäisen ohjeen mukaan tupsu, ehkä sen voisi tähän toteuttaa...? Korvaläpät ehkä kuitenkin nyt jätän tekemättä, vaikka olisihan ne aika hauskat toki! :)

Lankoja jäi vielä hyvä määrä jäljelle. Pohdinkin tässä, jaksaisiko sitä ottaa ja tehdä vielä pienemmässä koossa toisen samanmoisen. Vaatisi vähän laskeskelua ja mietin saisiko kuvion piirrettyä uusiksi niin, että siitä tulisi viisitulkkuinen. Toisaalta myös ajatus siitä villapaidasta jäi kiehtomaan, mutta se taitaa jäädä tulevaisuuden projektiksi. Kun nyt edes tämän pipon saisi päätellyksi!

Hyväntekeväisyysmyssy ja ikuisuusprojektin valmistuminen

Yhteishyvä-lehden sivuilta bongasin syksyksi ensimmäisen neuleprojektin. Pirkanmaan osuuskauppa yhdessä Novitan kanssa järjestävät syys-lokakuussa tempauksen, jossa haastavat kaikki mukaan neulomaan pieniä pipoja TAYS:in vastasyntyneille.

Ohjeena pienessä pipossa käytetään Novitan omaa "Vauvan myssy" ohjetta, joka löytyy Novitan nettisivuiltakin. Lankana tässä myssyssä on tarkoitus käyttää Novitan Wool tai Ipana lankaa. Itseltä sattui löytymään yksi kerällinen tuota Wool-lankaa, joten otin ja neuloin yhden myssyn. Oma tekeleeni näyttää kyllä kovin isolta laitettavaksi keskosvauvan päähän. Teen varmaan vielä toisenkin tällaisen tässä ensi kuun aikana ja jätän muutamia silmukoita pois. Tuntuu, että ohje on suunniteltu ihan täysiaikaiselle vauvalle, eikä projektissa ole huomioitu TAYSin tarvetta lahjoittaa nämä myssyt nimenomaan keskosten käyttöön. Onko joku muukin jo neulonut näitä? Minkä kokoisia saitte näistä?

Ennen kuin päästin itseni tuon pipoprojektn kimppuun, tein kuitenkin valmiiksi ikuisuusprojektina täällä puhumani kirjosukkatekeleen! Aika lailla kaksi vuotta lojui nämä sukat keskeneräisinä puikoille, mutta vihdoinkin pääsen kertomaan, että sukat ovat valmiit!

Ohje näihin sukkiin löytyy siis Garnstudion sivuilta. Mallin nimi on "Irish Dream". Käytin sukissa lankana ihan ohjeenmukaista DROPS Fabel- lankaa. Tämä kyseinen lanka olikin minut lannistaa ensimmäistä sukkaa neuloessa. En ollut koskaan aiemmin neulonut sukkia näin ohuesta langasta.

Kantapäiden neulominen tuotti hieman päänvaivaa. Kantalapun kavennuksissa silmukat jäivät väkisin löysiksi ja itse asiassa valmiissa työssä se näkyy melkoisina reikinä. Annoin tämän pikkuseikan kuitenkin jäädä omaan huomioonsa. Näistä sukista kun tulee lähinnä vain tepastelusukat. Lanka on niin ohutta, etten usko sen kestävän kovin suurta kulutusta. Ikäväkseni totesin tehneeni sukista myös piirunverran liian isot. Kelta-punakärkinen sukka on tehty viimeiseksi ja siinä käsiala on ollut ratkaisevanverran tiukempaa ja sukka istuu jalkaan paljon paremmin kuin ensimmäinen sukka. Tästä sukasta tuli sitten vasemman, eli pienemmän jalan sukka.

Mallin neulominen helpottui huomattavasti kantapään jälkeen. Varressa kulki kaksi eri kuviota. Sukan päälle neulottiin kukkakuviota ja sukan taakse siksak-kuviota, johon piti vielä tehdä muutamat kavennukset oikeisiin kohtiin. Kantapään jälkeen jalkapohjana neulottiin vain pystyraitaa, joten enää ei tarvinnut pysyä kuin yhden kuvion riveistä selvillä.

Lankoja ostin alunperin kaksiin  tai jopa kolmiin vastaaviin sukkiin. Saapa nähdä koska uskaltaudun uudestaan tämän projektin aloittamaan. Nyt ehdin jo aloittamaan ihan perusvillasukkien neulomisen. Tai no, jotain uutta virikettä niihinkin oli pakko keksiä, mutta siitä kerron lisää kunhan saan vielä toisekin sukan valmiiksi. Ensimmäinen on jo päättelyä odottelemassa!

Pipot nro 3 ja 4

Syksyllä jo bloggasinkin näitä pipoja. Vihdosta viimein sain valmiiksi myös oman piponi ja samoista langoista yhden myös äidille. Nyt täytyy taas ihmetellä miten se aina meneekin niin, että se toiselle tehty onnistuu paljon paremmin kuin itselle jäävä. Näissä lankakerissä värisävyinä oli oranssista pinkkiin ja ruskeasta keltaiseen. Äiti sai nuo kaikkein tummimmat sävyt ja itselleni osui kaikkein vaaleimmat. Mielestäni nuo vaaleat rusean sävyt näyttää jotenkin vähän samalta kuin mitä 3 kuukautisen kummipojan vaipasta löytyy... Ehkä täytyy vielä kokeilla jospa kerästä jatkuisi vielä nuo tummat sävyt ja ne riittäisi vielä yhten pipoon niin saisi itsellekin mieluisammat värit. Sattuuko joku tarvitsemaan pipoa?

Sen verran näissä yksilöissä on muokattu, että oma piponi on taas kerran pykälää lyhyempi kuin ohjeen mukaan tehty pipo olisi. Äiti sovitti minun pipoani ja äitin pipo on siitäkin vielä pykälän lyhkäsempi.  Oma piponi 20cm ennen yksivärisen joustinneuleen aloitusta ja äidillä18cm.

Syksyn ensimmäiset neuleet

Tänä vuonna aikaa käsitöille ei tunnu millään riittävän. Alkuvuodesta "hääkiireet" söivät "kaiken vapaa-ajan" ja kesällä ompelukoneet eivät suostuneet yhteistyöhön. Nyt tosin ommeltukin on ja kunhan saan töistä kuvat otettua niin bloggaan muutamia ompeluksia.

Onneksi sentään joku sujuu ihan itsestä riippuvaisesti, nimittäin neulominen. Työkaverin painostamana tilasin Dropsilta vähän lankoja ja laitoin puikot heilumaan. Alkuvuodesta facebookissa kiersi ketjuviesti, jossa itsekin lupasin tehdä kaasolleni tämän vuoden aikana jonkinkäsityön. Dropsin sivuilta löytyi kivan näköinen pipo, jota päätin kokeilla. Samalla tuli opeteltua kaksivärisen patenttineuleen tekeminen. Nopeaa, helppoa ja mukavaa, suosittelen! 

Ohjeessa käsketään lankaa tilaamaan 100g kerät molempia värejä. Ensin tein tuon harmaa-pinkin pipon. Typeränä sovelsin ohjetta niin, että jätin muutaman sentin itse patenttia neulomatta ja lopputuloksena oli tyhmästi lörpölle jäävä pipon yläosa. 

Ohjeessa pipon kuuluukin lörpöttää, mutta mielestäni tämä pipo ei mene kivasti. Lisäksi valmiista piposta ajattelin, että kaasoni pitäisi väreistä ehkä enempi toisin päin. Onneksi lankaa oli reilusti jäljellä, joten sain tehtuä vielä toisenkin pipon vähän muokaten. Vaihdoin pääväriksi pinkin ja lyhensin patenttineuletta vielä hieman. Tämä pipo istuukin ainakin omaan päähäni mukavammin.

Olen tilannut langat myös itselleni. Väreiksi valitsin oranssin ja ruskean. Äiti tilasi itselleen myös tällaisen pipon ja hänellekin sitten noista samoista väreistä kuin itsellenikin. Kerästä kun tulee heittämällä kaksi ellei jopa kolmekin pipoa! Näitä alan sitten seuraavaksi neulomaan.

Lisäksi meneillään on yhä yksi ikuisuusprojekti puikoilla. Näköjään tammikuussa jo aloitettu, samaan aikaan kun tuo facebookin käsityöhaastekin on kiertänyt. Surullisen vähän on tämä työ tässä vuoden mittaan edennyt, mutta edes muutaman kierroksen! Tilanne näyttää nyt tältä.

Saa nähdä valmistuuko tämä työ ikinä. Saati sitten neuletakki, johon myös tilasin Dropsilta langat. Meinasin ihan itselleni väkästää palmikkoneuletta. Naurattaa jo valmiiksi itseänikin. Mistä ihmeestä taion muka aikaa tämän tekemiseen? Noh, jospa ensi vuoden talveksi? 

Puikot kilisee ahkerasti

Enpähän malta olla bloggaamatta, kun nyt on ollut taas niin ihana päästä neulomaan. Ensimmäinen tämän syksyn neulos oli tämä palmikkosukkapari. Lankana muutama vuosi takaperin joululahjaksi saatu 7 veljestä raitalanka. Ohjeen palmikkoon otin luottosivustoltani, eli Garnstudiolta. Tarkka ohje löytyy täältä. Sukat tulevat menemään joululahjaksi jollekin itseäni hieman pienempijalkaiselle. Toivottavasti lahjan saajaa ei tule haittaamaan kun toinen sukka on hitusen isompi (vaaleansininen kärki). Ilmeisesti aloitin kavennukset vähän myöhemmin jälkimmäistä sukkaa neuloessa ja näinhän se sitten venähti muutaman kierroksen pidemmäksi. Ilman langan värin muuttumista tätä mokaa ei edes huomaisi. Nyt sen kanssa on vain elettävä, purkaamaan en ala.

Kun sain sukat valmiiksi niin kaivoin saman tien postissa tulleet langat esiin ja aloin neuloa pikkuväelle joululahjoja. Lankana DROPS Alpaca ja ohje taas samasta paikasta. Sopiva pikaneule lahjaksi vähän vieraammillekin muksuille. Pidän mielessä linkin jatkoa ajatellen myös vauvalahjana! Noin 5 tuntia meni yhden myssyn neulomiseen. Alkuun tuntuu ikuisuusprojektilta, mutta muutaman sentin jälkeen työ on pelkkää kaventamista ja äkkiä myssy onkin jo valmis. Näppärää.

Nyt sitten kamppailen hermoromahduksen partaalla, kun ei meinaa tulla valmista. Tässä tämä "äkkiä valmiiksi"-luonne on koetuksella. Tämän neulepaidan ranglan-kavenukset raastavat hermojani. Alkuun tuntuikin liian helpolta ja nopeasti valmistuvalta työltä, mutta vihdoin kun sain kaikki silmukat samoille pyöröpuikoille niin eteneminen pysähtyi ja aika alkoi juosta kilpaa silmukoiden kanssa. Pitäisi heittää hetkeksi tuo viivotin pois ja neuloa vaan, ehkä sillä saavutettaisiin ensimmäinen välietappi, 6,5cm mallineuletta, jonka jälkeen edes pääntien silmukat saisi jättää työstä pois. Katsotaan nyt. Tämäkin siis joululahjaprojekti. Lankana DROPS BabyMerino. Harvoin tarvitsee noin montaa ohjepaperia kerralla kuin tätä työtä tehdessä (katso kuva alla)