keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Kirjoneulepipo Novitan ohjeella

Syksyllä koitin etsiä jostain ohjetta korvaläpälliseen pipoon, kunnes vihdoin Facebookin Jämälankaideoita-ryhmässä törmäsin kuvaan moisesta. Kuvaan laitoin kyselyä ohjeen perään ja ohje paljastuikin lopulta ihan Novitan ohjeeksi.


Ostin itselleni kyseisen Novita syksy 2014-lehden, jonka malli nro 22 tämä pipo on. Langat työhön löytyi Tampereen messukeskuksesta marraskuisilta Kädentaidot-messuilta Novitan pisteeltä. Lankana tässä työssä ihanan paksu ja lämmin Novitan Isoveli. Sukkapuikot nro 6. Värit päätin toteuttaa täsmälleen ohjeen mukaan. Ostin myös muita Isoveli-värejä ja saatanpa tehdä niistä vielä toisen samanmoisen, omilla pikkumuokkauksillani. Muokkausideoista lisää tekstin lopussa.


Silmukat tähän pipoon loin töiden jälkeen 5.1. ja vietin koko loppiaispäivän 6.1. neuleen parissa. Tästä tulikin JyJu2015-projektin työ nro3. Aloitin loppiaispäivän neulomalla ensin reilun 5cm ikuisuusprojektiani eteenpäin, ettei se vallan unohdu laatikon pohjille ja jää tekemättä! Nyt sainkin tuohon takkiin ensimmäiset napinlävetkin tehtyä. Valmista neuletakkia on nyt siis reilu 30cm valmiina. Hitaasti mutta varmasti...

Takaisin pipoon.. Ohje ja malli oli lopulta liian yksinkertainen keskittymisen kannalta. Samalla tuli surffailtua ja höpötettyä netissä ja jouduinkin moneen kertaan purkamaan työtä kirjoneuleosiossa, kun huomasin siirtyneeni liian aikaisin seuraavaan kuvioon. Pariin kertaan huomasin myös vaihtaneeni seuraavaan kuviokertaan jo kolmannen neulotun puikon jälkeen ja parhaimmillaan katkaisin jo langankin tässä vaiheessa. Ei sitten auttanut muu kuin ottaa vielä viimeistä puikkoa varten uusi langanpää kehiin. Lisää pääteltäviä langanpäitä, niistähän minä tykkään...


Korvaläpät tein ohjeesta poiketen kaksinkertaisena, sillä en halunnut pääteltyjen langanpäiden näkyvän läppien sisäpuolella. Kun pipo oli neulottu, neuloin vielä toiset vastaavat korvaläpät. Reunuksen virkkauksessa virkkasin tämän ekstraläpän kiinni työhön ja lopuksi vielä "päättelin" läpän yläreunan pienillä piilopistoilla kiinni pipon sisäreunaan niin, ettei läppiin jää "taskuja". Kuvasta varmaan ymmärtää paremmin mitä tarkoitan.


Lisäksi muokkasin ohjetta niin, että en tehnyt korvaläppiin silmukoiden jäljittelyä. Miksi? No en oikein tiedä itsekään. Myöskin tupsun jätin tekemättä. Piposta tuli myös sen verran iso, että virkkausta tein vain yhden kierroksen verran, kun ohjeessa taisi jopa kolmekin kierrosta olla. Letit olisi vielä tarkoitus joskus väkästää. Nyt vaan en jaksanut.. Tänään pipa oli jo koekäytössä työmatkalla. Ikävän tuulinen keli heilutteli korvaläppiä miten tykkäsi ja ikäväkseni täytyy myöntää, että vastatuulessa kävellessä kyllä korvia paleli. Toisaalta kotiin myötätuuleen kävellessä kyllä ihanasti niska pysyi lämpimänä. 

Toiseen versioon taidan kokeilla pykälää pienempiä puikkoja ja lisäksi aion ideoida vähän pienemmät korvaläpät. Läppien leveys (19 silmukkaa) on varmasti ihan ok näin, mutta en halua niistä aivan noin pitkiä. Nämä läpät ylettyvät kaulan ali. Voisin pistää niihin vaikka tarran, niin eipähän ainakaan posket palelisi!


Villasukkia

Kuluneen kahden viikon aikana neuletöitä on putoillut puikoilta melko vauhdikkaasti. Alkanut JyJu2015-projekti varmasti vauhdittaa nyt neulomista. (JyJu2015-projektista lisää joulukuisessa bloggauksessani, viimeisessä tekstikappaleessa.) Hyvähän se on ollut neuloa nyt kun kerran aikaa ja inspiraatiota on löytynyt.


Ensimmäinen villasukkaprojekti (JyJu2015 nro1) alkoi joulupäivänä anoppilassa. Olin ottanut jämälankakeriä muutaman mukaan ja ajattelin toteuttaa ihan perussukat raitaisina. Kunhan nyt jotain voisi puuhastella jutustelun lomassa. En oikein tiedä kenelle nämä olisivat. Omaan jalkaan jalkuin on ehkä ihan hitusen liian lyhyt, mutta toisaalta myös aika löysä. Laitetaan jemmaan, ehkä näille joskus ilmaantuu käyttäjä.


Toinen villasukkaprojekti (JyJu2015 nro2) joulun jälkeen oli neuloa kirjoneulesukat miehelleni. Marraskuussa neulomani viidakkosukat, kun tosiaan osoittautuivat reilusti liian isoiksi kengissä käytettäviksi. Päätin käyttää tähän työhön ylijääneet viidakko-langat, sillä olihan mieheni tuon langan itse sukkiinsa valinnut. En silti pitänyt pelkän viidakon ulkonäöstä, joten sotkin joukkoon ruskeaa 7veikkaa.


Silmukkamäärää pienensin työssä huomattavasti. Edelliset sukat neuloin 14 silmää puikolla ja nyt varressa vain 12. Varteen neuloin 2o1n joustinta ensin reilun pätkän ja sen jälkeen vaihdoin kirjoneuleeseen. Kirjoneuleosuuden toteutin neulomalla vuorotellen 2 o ruskealla, 2o viidakolla. Kaksi kerrosta niin että samat värit osuivat päällekkäin ja sen jälkeen 2 kerrosta niin, että viidakko osuikin ruskeiden silmukoiden päälle ja päinvastoin. Kirjoneuleen loppuun tein vielä reilun pätkän joustinta.


Kantalapun päätin tehdä rusekalla seiskaveikalla, samanleyisenä kuin ensimmäisessä projektissakin. Kantalappun neulomiseen otin kahden puikon silmukat ja vielä lisäksi 2 silmukkaa molemmilta viereisiltä puikoilta, eli yhteensä 28 silmukkaa. Lisäksi neuloin kantalapun vahvistettuna neuleena, kuten viimeksikin. Kantalapun reunoista poimin tällä kertaa 15 silmukkaa ja kavennukset toteutin niin että puikoille jäi 13+12+12+13 silmukkaa jalkuinosaan.


Kärkikavennuksiin vaihdoin työhön jälleen ruskean seiskaveikan. Tuskien taival alkoi vasta tässä kohdin. Jouduin purkamaan kärkikavennukset kolmeen kertaan, ennen kuin sukasta tuli sopivat. Kolmannella kerralla olin jo niin turhautunut, että kaivoin esiin Novitan ohjeet kärkikavennuksiin. Niin vaan sukat lopulta valmistuivat ja mies tuntuisi olevan näihin versioihin oikein tyytyväinen. Itse olen nyt sitten pitänyt kotona noita löysempiä viidakoita niin, että vedän sukan varren college-housun puntin päälle. (Mieheni mielestä tämä on liian junttia, mutta ei kai se kotona ketään haittaa...?)