Ehtaa tavaraa

Kävin syksyllä ystävän kanssa Kansalaisopiston ompelukurssilla opettelemassa uusia tekniikoita ja ompelemassa omia töitä. Valmistin itselleni pari paitaa, jotka ovat olleet todella kovalla käytöllä! Kaavana ranglan-hihainen EHTA. Kuvat ovat nyt todella huonoja, kännykällä räppästyjä, mutta saavat nyt kelvata.

Noshin trikoo kankaana

Nuppu Print Sydäntalvi-trikoo

Tätä paitaa varten levensin kaavan helmaa hieman.

Tästä kankaasta olisi kannattanut tehdä täyspitkät
 hihat ilman hihansuukaitaleita.

Farkkupenaali vanhoista farkuista

Mieheni aloitti 15.9. opintovapaan ja lähti Kankaanpäähän opiskelemaan suutariksi. Kouluvuosista oli ehtinyt vierähtää 10 vuotta ja valmistelut koulun alkamiseen näyttivät jääneen kokonaan unholaan, joten tsemppilahjaksi keräsin hänelle koulutarvikkeita.

Ostohommina Ideaparkista mukaan tarttui koululaukku, kyniä, teroitin, kumi, viivottimia, vihkoja ja HEIJASTINLIIVI ;) Pitäähän heijastinliivi olla ekaluokkalaisella, kun hän autolla ajaa puolitoista tuntia suuntaansa koulumatkaa päivittäin. Sopivaa penaalia en kuitenkaan mistään löytänyt, joten päätin kaivaa ompelukoneeni esille ja toteuuttaa jotain itse.

Mitään omaa ideaa en penaaliin keksinyt, vaan otin heti googlen avukseni. Tässä kohtaa myös kälyni linkitteli minulle muutamia kivoja malleja, joista päädyinkin yhteen. Saatoin ehkä hieman tulla harhaan johdetuksi otsikonkin perusteella. Tämä mehukekkerit-blogin ohje mainostaa itseään nimittäin nopeana! Minulla oli muutama tunti aikaa ommella, kun mies oli keikkahommissa, joten pikatikki kuulosti hyvältä vaihtoehdolta.

Alku tuntuikin melko helpolta ja olin melko tyytyväinen tulokseen, kunnes sitten ongelmallinen paikka tuli eteeni (kuva yllä). Onneksi tämä oli viimeinen tehtävä sauma, sillä muuten olisi saattanut jäädä tämä penaali tekemättä loppuun. Viimeisenä palana oli siis pyöreä kappale, joka piti saada taipumaan tuonne vanhan farkun vyötärökaitaleelle. Jo nuppineuloja laitellessa ymmärsin, että tätä saumaa ei muuten minun ompelukoneellani ommella! Puhelin piippasi koko ajan samalla, kun yritin ähistää käsin tuota viimeistä palasta paikalleen ja hermot olivat kyllä kireällä. Musiikin volyymi kasvoi samaa tahtia ärsytyksen kasvaessa. (Pahoittelut naapureille!) 

Harvoinpa tarvii sormustintakaan kaivaa esiin, mutta tämä sauma meinasi olla liian kova pala myös toimistotyötä tekevän pehmeille sormenpäille.. Lopulta sain sauman valmiiksi ja pääsin näkemään lopputuloksen. Repesin nauramaan ääneen säälittävälle lörppöpussukalle, jonka tästä joustavasta farkkukankaasta olin aikaiseksi saanut. Molemmat päädyt ovat aivan eri muottia ja penaali muutenkin melko pieni. Koristeeksi jätetty sivutasku ei tule penaalista esiin oikein mitenkään, kun farkkupala onkin niin pieni. No, ainakin on rakkaudella tehty!

Mieheni oli onneksi tyytyväinen tähän itse tehtyyn penaaliin ja saimme yhdessä hyvät naurut, kun totesin isompaa penaalia varten tarvittavan vielä isomman takamuksen. . Pala oli leikattu niin isoksi kuin suinkin oli mahdollista, sillä omissa vanhoissa farkuissani takatasku tuli jo tielle. Ovatpa suutariopiskelijat kuulemma tätä ehtineet jo kehua hienoksi. Mene ja tiedä onko tämä vain vaimon mieliksi sanottua, vai oikeasti tapahtunutta. :)

Ikuisuusprojekteja ja hiljaiseloa

Pahoittelen ehkä ennemmin itselleni, mutta ehkä myös satunnaisille lukijoillekin hiljaiselosta. ***Tämä päivityskin on näköjään ollut luonnosasteella 08/2015 lähtien!!! Lisäsin tekstin joukkoon vähän päivityksiä, jotka erottelin tämmöisellä tähtisysteemillä***
Ikävästi työt haittaa harrastuksia nyt kun menin yliopistolle harrastamaan kasvatustieteitä ja kemiaa täyspäivätyön lisäksi. Jotain kuitenkin on ehtinyt väkästää.

Pääsiäisen tienoolla neuloin kolmet pienet junasukat, joista yhdet on vielä omissa hyppysissäni (nuo yllä olevat). Lankana näissä Novitan Ipana, jota sai kiitoksena tähtipipo-projektista. Alemman kuvan keskeneräisissä sukissa lankana Drops Alpaca ja oikeanpuolimmaisissa Novitan Ipana. Näitä junasukkia varten tilailin netistä pitkiä pyöröpuikkoja ja opettelin magic looppaamaan! Aloitin varresta varpaaseen ja seuraava projekti on sitten opetella varpaista varteen, sitten joskus.

Lisäksi ikuisuusprojekti etenee - hitaasti, mutta varmasti. Ei silti ongelmattomasti, sillä pieniä mittavirheitä on havaittavissa. Todennäköisesti lanka tulee loppumaan kesken. Nyt vaihe on sellainen, että etureunat on pudotettu apulangoille odottamaan takakappaleen valmistumista. Tässä vaiheessa oli helppo vähän mallata päälle ja nappasin kuvan hätäsesti puhelimella todistusaineistoksi.

 *** Myöhemmin sysyn edetessä valmistui sitten takakappale kokonaan***

***
Kuten jo yllä arvailinkin, lanka loppui kesken, joten jouduin tilaamaan uutta. Päätin tehdä hihat kokonaan uudesta värierästä, joka oli hieman violetimpaan kääntyvä kuin vanha erä. Ero on kuitenkin niin pieni, että se häiritsee vain omaa silmää. Hihat toteutin tilaamillani pitkillä pyöröpuikoilla looppaamalla ja se todella kannatti!
***

Hihojen kiinnitystä ja viimeisiä päättelyitä vaille valmiina

***

Ja koska päivitys on ollut niin kauan tekeillä, voin ilokseni todeta, että nyt tämä ikuisuusprojekti on nappeja vaille valmis ja jouluaattoillasta asti ollut kovassa käytössä! Enkä ole vallan varma, kiinnitänkö nappeja paikalleen ikinä, aika näyttää. Kotioloissa toimii loistavasti ilmankin. Alla kuvat jouluaattoillalta/yöltä, jolloin vihdoin työ valmistui.
***

***
Drops Karisma-langan laatua/käytön kestävyyttä pohtiville tiedoksi, että kotikäytössä jo muutaman kuukauden käytön jälkeen hihat ovat kovasti nyppyyntyneet. Alla kuva hihan sisäreunasta, jos siitä nyt mitään selvää saa

****
Mahtaa olla niin, että ikuisuusprojekti nro.3 on kerroksen tai kaksi edistynyt, nimittäin pääkallosukat, jotka aloitin 01/2015. Äkkiseltään en löytänytkään yhtään aiempaa bloggausta näistä! Viime vuoden bloggaukset on näköjään jääneet ihan suunnittelun asteelle kaikki... Mutta siis ikuisuusprojekti nro.1:stä jäi lankoja kovasti yli ja aloin toteuttamaan niistä kirjoneulesukkia Raverlystä löytyneellä ohjeella: Selbudeath. Lankana siis Dropsin Fabel. Ajatus oli tehdä nämä työkaverille, mutta totesin varren olevan niin löysä, ettei se millään pysyisi Iidan jalassa, joten ehkäpä näistä tuleekin joskus omat sukat. Vaativat vain sataprosenttisen keskittymisen, joten eivät ole ihan hetkeen valmistumassa. Vuodessa on päästy kuvanmukaiseen malliin ;) (Värit jäivät vähän tummaksi.)

Lisäksi pikaompeleena surautin itselleni ompelukoneella topin, joka jäi päättelemättä ja viimeistelemättä, mutta eipä tässä kelejäkään ole juuri ollut. ***(Eikä tullut käyttöä koko loppukesänäkään.) Kuvan olenkin jo ehtinyt kännykästä näköjään poistamaan.***

Viimeisiä saumoja vaille on myös kaverin muksen "jääkarhu"haalari, jospa tämä valmistuisi talveksi?

***Ja valmistuihan se. Siinä vaiheessa, kun kaveri rupesi kyselemään: "Minkäs kokoinen se neidin haalari muuten olisi, jos se valmistuisi? Ettei pian jää pieneksi ennen kuin ehditään käyttääkään!" Ompelukone ja saumuri päättivät yhdessä lyödä kapuloita rattaisiin tässä(kin) projektissa, mutta selvisin lopulta! En silti ole tyytyväinen tämän haalarimallin huppuun. Luulen, että haalari jäi lopulta aika vähäiselle käytölle.***

***
Syksyn pimetessä neuloin itselleni heijastinangasta säärystimet. Yksinkertaisesti vaan oikein nurin, Macig Looppina menemään. Työnvalvojana kuvassa Heffe-herra, joka on muuten aivan hulluna villasukkien perään!!

Ja onhan noita säärystimiä päästy jo tositoimissakin testaamaan! Jouksulenkkejä varten ne neuloin, mutta Tapaninpäivänä otin ja nyrjäytin nilkkani. Nyt sitten kaksi viikkoa takaperin pääsin vihdoin takaisin lenkkipoluille.

Jouluksi pidin taas perinteiset joulukorttitalkoot. Sarin kanssa käytiin kiertelemässä Käden taidot-messuilla marraskuussa ja sieltä mukaan tarttui aineita yksinkertaisiin joulukortteihin. Tilanne kuitenkin ryöstäytyi käsistä ja lopulta kotona oli pöytä pullollaan korttitarpeita ja muutama vähän monimutkaisempikin tuli väännettyä koulukiireiden keskellä.  Oli kuitenkin mukavaa saada välillä ajatukset pois kouluhommista, edes tunniksi illassa. Hyvissä ajoin kun aloitti niin paniikkikaan ei ehtinyt iskemään. Kuvan kaaospöydästä olen ehtinyt myöskin jo poistaa.

Joulun välipäivinä sain myös aloitettua ja tehtyä jopa valmiiksi asti lokakuusta asti odottamassa olleen polttarikansio-projektin. Kansion ääressä tuli istuttua työtunteina muutama vuorokausi. Onneksi saaja tuntui olevan tyytyväinen lopputulokseen!

Nyt on sitten into vähän herännyt taas neulomisiin. Kotona on puikoilla Magic Loop-treeni varpaista varteen versio 1 ja täällä Jyväskylässä versio 2. Näistä ajattelin kuitenkin tehdä ihan oman päivityksensä!
***

Lastenvaattelahjoja

Nyt on edellisestä bloggauksesta taas vierähtäny pitkä aika, mutta jotain on silti tullut välissä tehtyäkin.

Syksyn aikana veljentyttö täytti 2-vuotta ja  kummipoikamme täytti 3-vuotta. Kyllähän sitä piti taas yhdet pehmeät paketti pyöräyttää molemmille.

Olin kuullut, että kummipojalla taas olisi pulaa sopivista pitkähihaisista paidoista. Sopivasti uusimmassa Ottobre-lehdessä oli kaavoja peruspaitoihin, joten sain sieltä sitten piirrettyä taas kaavat. Poika kun kasvaa sitä tahtia, ettei tädin kaavoilla ehditä yleensä tekemään kuin yhdet satsit ompeluksia. (Ongelmahan ei tietenkään voi olla vain hidas ja laiska ompelija.)   Kaavoja muokkasin sen verran, että lisäsin pituuteen muutaman sentin, jotta paidan helmat pysyisivät paremmin housuissa ulkona touhutessa. Yhdessä mieheni kanssa valkkasimme sitten kivat trikoot, joista yhdistelin parit ranglan-paidat. Teemana olikin nyt näköjään avaruus :)

Samaisilla kaavoilla, joskin muutamaa kokoa pienempänä tein sitten myös veljentytölle paidan. Hänelle kuosiksi valitsin Noshin kirahvitrikoon. Kangas on ihanan pehmeää ja hitusen paksumpaa kuin ihan perus trikoot. Samastä kankaasta, samalla vaivalla tein myös yhden bodyn hänen pikkuveljelleen, joka tuli samana päivänä 1kk ikään! Enpä osaa sanoa tuliko tuo body käyttöön ollenkaan, kun taas liian hoksaan muistin, että siihen piti tehdä nappilista eteen pukemisen helpottamiseksi. Body erottuuu kuvast todella huonosti, mutta alla kuitenkin kuva.

Huolitteluompeleena käytin pitkäastä aikaa hunajakennoa, sillä vihdoinkin alan päästä sinuiksi Singerini kanssa. Vanha kunnon Pfaff rupesi ryttyilemään, joten päätin kaivaa Singerin koekäyttöön. Niin vain yhteistyö onnistui ilman suuermpia ongelmia. Tämän bloggaukgen kaikki työt omemltu nyt siis "uudella" Singerilläni!

Kankaita on edelleen leikattuna myös muihin ompeluprojekteihin, mutta tänä syksynä kuntoilu on vienyt ajan ompelulta. Katsotaan josko ne vielä tämän vuoden puolella valmistuisivat!

Pientä ja vielä pienempää

3 viikkoa sitten tuli hälytys, että pian saattaa syntyä yksi todella pieni vauva tähän lähisukuun. Oli siis äkkiä laitettava tohinaksi vauvaompeluksia! Haastetta meinasi tuoda pelko siitä että vauva syntyy keskosena, eli ihan pienetkin kaavat olivat liian isoja. Nyt kuitenkin 3 viikkoa myöhemmin ollaan onnellisia siitä että tuo pieni tyttö on edelleen äitinsä masussa ja toivotaan että pysyykin siellä ainakin 5 viikkoa tästä eteenpäinkin.

Kävin tutustumassa piiiiiitkästä aikaa Lempäälän paikalliseen kangaskauppaan Lempalaan. Sain veljen vaimolta vinkkiä, että siellä myydään ihanan pehmeitä ja laadukkaita puuvillatrikoita. Kävin siis ostamassa muutaman metrin näitä Noshin ihanuuksia. Mukaan tarttui alla kuvissa esiintyviä norsu- ja kissatrikoita ja lisäksi vielä kirahvikuvioista, josta en vielä ole mitään ehtinyt ompelemaan.

Pelkäsimme vauvan syntyvän todella pienenä, joten ensimmäisen erän norsukankaista ompelin niin että jätin kankaan pesemättä. Tämä oli ihan myyjän neuvo. Sanoi kankaan kutistuvan noin yhden koon verran ja näin se näytti menevänkin. Tämän pääsin hyvin toteamaan, sillä tein norsubodyt koon 44 ja 50cm kaavoilla, jotka itse pienensin Ottobren isommista kaavoista. Lisäksi ompelin kissakuvioisen bodyn jo valmiiksi pestystä kankaasta jälleen koon 44 kaavoilla. Lopputuloksena koon 50 norsubody on täsmälleen samankokoinen 44cm kissabodyn kanssa. Nyt vaan vaatteissa olevat kokolaput eivät aivan pidä paikkaansa, mutta lieneekö sillä kamalasti väliäkään näin pienissä vaatteissa?

Muokkasin tuota Ottobren kaavaa pienen päälle helpommin puettavaksi ja ompelin etukappaleeseen nappilistat. Tästä vinkistä kiitos Pintselle! Nappilistoja en ollutkaan koskaan ennen tehnyt, mutta onneksi on ahkeria bloggaajia, jotka jaksavat tehdä tutoriaaleja. Näihin vaatteisiin nappilistat on tehty Lillaphant-blogin ohjeella. Todella helppoa ja nopeaa. Suosittelen lämpimästi muillekin! Lisäksi jokaiseen bodyyn tein hihansuun huolittelut vanhalla kunnon kolmiaskelsiksakilla.

Alla vielä kuva kaikkein pienimmästä bodysta, jonka nappilistassa kävi ikävä moka. Keskimmäisen neppariparin päällimmäinen puoli meni muutaman millin liian alas. Koitin vielä kurkata josko voisin irrottaa vastakappaleen ja lyödä sen oikeaan kohtaan. Tämä kangas on kuitenkin todella reikiintyvää laatua, joten jouduin vain tyytymään lopputulokseen. Lisäksi ompelin vielä norsukankaasta koon 98cm bodyn lyhyillä hihoilla. Tämä olisi tarkoitus mennä veljentytön käyttöön. Hän on juuri kokojen 92-98 välimaastossa, joten 98cm pesemättömästä kankaasta tehty vaate saattaisi olla sopiva. Lieneekö sekin kutistunut kokonaisen koon verran pesussa?

Kissatrikoosta tein myös Suuri Käsityö-lehden 10/00 kaavoilla 50cm potkupuvun. Tämäkin on tehty jo valmiiksi pesukoneessa käyneestä kankaasta, joten kokomerkintä pitäisi olla suurinpiirtein paikkansapitävä. Tämä kaava on muuten ihanan helppo tehdä, mutta voi kamaluus tuota pääntien kanttaamista!

Pääsiäisenä on onneksi pitkät pyhät, joiden aikana ehtii ompelemaan vähän enemmänkin. Lisäksi ehdin surauttamaan vielä yhden 50cm bodyn jo aiemmin leikkaamistani kankaista. Tässä bodyssa kaavana Suuri Käsityö-lehden 10/00 perusbodyn kaava, jolla olen aiemminkin tehnyt paljon. Tämän kaavan huono puoli on todella avara kaula-aukko. Koitin nyt tehdä kanttaukset normaalia kireämmäksi, jotta se kuristaisi kaula-aukkoa kasaan. Kankaana on Euronkankaan palalaarista reilu vuosi sitten ostamani vaaleanvihreä Interlock-trikoo. Kantit Ompelun Ihanuus-nettikaupasta tilatusta oranssista trikoosta. Interlock käyttäytyi jotenkin erilailla, näyttää kuin bodyssa olisi olkatoppaukset! Tai sitten tein vaan jotain pieleen hihoja kiinnittäessä. Tässä vielä kuva tästäkin työstä.

Veturipaitoja

Ottobren More Grey (4/2011) ranglanpaita koossa 98cm. Edellisessä bloggauksessa kerroinkin leikanneeni Veturi-trikoosta kankaat tähän paitaan ja miten siinä sitten kävi niin että lopulta olikin kaksi saman käden hihaa. Lopultakin sain leikattua mustasta trikoosta hihan tähän paitaan ja samalla leikkasin kaverin sille toiselle veturi-trikoohihalle. Lopulta siinäkin kävi sitten niin, että leikkasinkin mustasta trikoosta ERIKÄTISET hihat kun minulta puuttui kaksi SAMANKÄTISTÄ hihaa. Jouduin siis leikkaamaan vielä uudestaan hihoja ja nyt minulla on sitten yksi yksinäinen musta trikoohiha odottamassa seuraavaa projektia!

Toisen veturipaidan toteutin kuten uhkasinkin,. Jottei sininen hiha punaisine vetureineen olisi niin irtonainen mustassa trikoopaidassa piti siihen applikoida veturin kuva. Mielestäni tämä veturi voisi näyttää vähän enemmän veturilta, mutta tässä kuitenkin tulos.

Ja tässä vielä kuva kokonaisuudesta

Eilen käytiinkin pitkästä aikaa kummipoikaa moikkaamassa ja vaikutti vesselikin tyytyväiseltä uusiin paitoihinsa! Innostui heti kun näki pikkuveturit ja vielä enemmän kun näki applikoidun veturin. Sai taas Kummitäti olla tyytyväinen.

Ikuisuusprojekteja

Syyskuussa uuden Singerin ostamisen myötä aloin kokeilla myös applikointia. Kyseinen applikointityö valmistui nyt sitten tänään. (Singerin kanssa ehdin jo aikaa sitten luovuttaa ja työ on tehty loppuun vanhalla kunnon Pfaffilla.). Tuo työ on nähnyt paljon ratkojaa ja kyyneliä ja lopulta kummipoikakin on ehtinyt tästä paidasta kasvaa ulos ennen kuin se valmistui! Noh, onneksi on muitakin pieniä lähipiirissä! Trikoopaita on siis tehty Ottobren Body Basics kaavalla koossa 92cm. Vihreä trikoo on ostettu Triteksiltä ja ruskea on varmaankin Sampsukasta tilattu. Kirahviapplikaatio on myös Ottobren lehdestä piirretty. Vahvikkeena kirahvin taustaan on silitettynä liimaharsoa ja paidan nurjalla puolella käytetty irtirevittävää tukikangasta. Lisäksi kokeilin hunajakenno-ommelta paidan helman kääntämiseen.

Toinen tänään valmistunut työ onnistuikin vähän pienemmällä taistelemisella. Jo tammikuun alussa leikkelin kankaat sinisestä Veturi-trikoosta pieneen bodyyn. Koko on muistaakseni 68cm. Tällä kertaa Bodyn kaava on myös Ottobren lehdestä. Veturi-trikoo on ostettu Ompelun Ihanuus-nettikaupasta ennen joulua, samaten kuin kanttina käytetty valkoinen trikoo. Tämä body oli tarkoitus lähettää vauvalahjaksi opiskelukaverilleni, mutta hänen poikansa on varmasti ehtinyt jo kasvaa tästä ulos (pitäisi vissiin vähän skarpata näiden töiden kanssa). Onneksi viime viikon sunnuntaina saatiin kuulla uusia vauvauutisia. Yhdelle kaverillemme on syntymässä huhtikuussa poika ja itse asiassa tänään meitä kysyttiin vielä tuon kyseisen pojan kummeiksi! Ehkä tämä body meneekin sitten tälle pienemmälle kummipojalle! :) Tässä työssä käytin hunajakennoa hihansuiden kääntämiseen.

Veturi-trikoosta oli tarkoitus valmistua tänään vielä Ottobren More Grey (4/2011) ranglanpaita koossa 98cm. Tarkoitus olisi ehtiä saamaan se valmiiksi ennen kuin tämä jo olemassa oleva kummipoikamme kasvaa siitäkin ulos. Ongelmaksi tänään muodostui tammikuinen kankaiden leikkaaminen. Kyseistä trikoota oli vain 50cm kappale ja bodyn leikkaamisen jälkeen kangas ei meinannutkaan riittää enää tätä paitaa varten. Jouduin leikkaamaan hihat kahtena erillisenä palana. Enpähän vaan huomannut leikata toista palaa peilikuvana vaan sain aikaiseksi kaksi vasemman käden hihaa. Onneksi huomasin tämän ennen kuin ompelin hihan paikoilleen. Nyt pohdinnassa on tekisinkö toisen hihan ja pääntien kanttauksen sitten mustasta trikoosta vai mitä keksisin. Voisin sitten tehdä vaikka toisen paidan peilikuvaväreinä. Vasen hiha veturina ja muuten mustana. Ehkä voisi sitten vaikka tehdä applikaationa punaisesta trikoosta ison veturin rintaan tai selkään? Noniin, siitähän se idea taisikin sitten syntyä! :) Seuraavaa vapaata omepluhetkeä odotellessa!

Kamerapussukka

Joulun alla löytyi Anttilan Top Tenistä ihan heräteostoksena Canonin Powershot A1300 pikkupokkari. Itselläni on järkkärikamera millä pääasiallisesti kuvailen, mutta illanviettoihin yms. olisi myös kiva saada joskus kameraa mukaan. Järkkäri kun ei ihan missä tahansa käsilaukussa kulje. Sen verran halpaan hintaan saatiin ostettua, että uskaltaa vaikka baariinkin ottaa matkaan.

Mitään pussukkaa tälle kaverille ei ostettu, joten ajattelin nyt varmuuden vuoksi ommella sellaisen. Ilman mitään sen kummempaa kaavoittelua tai suunnittelua leikkelin kankaat ja hurauttelin ompeleet. Aika kamalahan siitä sitten tulikin! Tai oikeastaan kauempaa katsottuna se on ihan ok.. Sitten kun pääsee hypistelemään niin huomaa muutamia sunnittelun paikkoja seuraavaa pussukkaa varten.

Päällikankaana on lime/omenanvihreä pehmeä college, jonka olen ostanut tänä syksynä Eurokankaasta. Siitä on tulossa ärtsyt housut kummipojalle, kunhan vain saisin aikaiseksi moiset ommella. Vuoritin pussukan mustalla tähti-trikoolla (tähän olisi kyllä voinut käyttää jotain huonompaakin trikoota, kun pussista tuli näin pieni). Ajattelin että sisäkankaan on hyvä olla joku vähän luistava ja ehdottomasti nukkaamaton. Vuorin nurjalle puolelle saumanvaroihin siksakkasin vielä levyvanua pehmusteeksi. Idea hyvä, mutta toteutuksessa parantamisen varaa.

Pussukasta tuli aavistuksen verran kapea ja matala. Mataluuden sain korjattua läpällä, johon ompelin napinläven kameran rannelenkkiä varten. Läppä kiinnittyy pussukkaan kahdella nepparilla, jotka nekin meni jotenkin hassuihin kohtiin. No, ehkä tämä nyt kuitenkin on tyhjää parempi?

Pellavainen liivimekko

Teki mieli ommella veljentytölle jotain jouluista ja pellavaista päällepantavaa. Löysin Ottobren lehdestä (4/2011) kivan liivimekon kaavan. Ohjeessa mekko oli tehty kokonaan puuvillasta, mutta itse käytin kankaana pellavaa, jonka vuoritin kauttaaltaan puuvillalla. Kuvissa puuvillakangas ei näy, mutta kuosina punaisella pohjalla pieniä valkoisia tähtiä. Molemmat kankaat tilasin Ompelun Ihanuudesta.Napit kävin ostamassa Eurokankaasta. Koska minulla ei ollut rypytysnauhaa niin tein mekon helmaan sitten pienet vekit. Tämä mekko on tehty koossa 86cm. Jätin vielä ohjeessa olleen rusetin ompelematta, mielestäni mekosta tuli kiva ilman sitäkin. Vyötäröllä olisi vähän kasvunvaraa, mutta ehkäpä tämä päällä on mukavampi touhottaa kun on vähän väljyyttä.

Helikopterisetti

Edellisen kangastilauksen tein ihan vain saadakseni helikopteri-trikoota paitaa varten. Aika pitkään ovat kankaat laatikossa lojuneet, kunnes vihdoin sain paidan ommeltua. Kaava on Ottobren More Grey (4/2011) ja kankaana Omeplun Ihanuus -verkkokaupasta tilatut trikoot. Paita on tehty koossa 116cm pojalle, jonka kanssa kesällä katselimme helikopteria.

Koska samassa kangastilauksessa olin tilannut myös turkoosia collegea, päätin tehdä paidalle kaveriksi housut. Housujen kaava on samaisesta Ottobre 4/2011 lehdestä. Housut tein koossa 110cm, kun kuulin että poika on hoikistunut niin että tuo 116cm saattaa olla liian iso koko. Housuihin tein yksityiskohdiksi applikaation molempiin puntteihin ja taskupussit helikopteritrikoosta. Applikaatiot oli alunperin tarkoitus laittaa polvien kohdille, mutta totesin etten tiedä missä kohti polvet ovat! :) Laitoin sitten varuksi "reilusti" alemmas.. Saa nähdä mille kohtaa osuivat. Toivotaan nyt että setti olisi päälle sopiva!