Junasukat 1-vuotiaalle Nalle-langasta

Sekä julkaisu että itse sukat tulivat jälkitoimituksena. Kaverini toivoi keväällä ensimmäisiä synttäreitä juhlineelle tyttärelleen lahjaksi pitkävartiset villasukat, jotka pysyisivät jalassa. Malli oli helppo päättää, sillä onko mitään paremmin jalassa pysyvää sukkamallia keksitykään, kuin juansukka? Jos joku tietää niin saa vinkata!

Kevät oli kiireinen kouluhommien suhteen, kuten kesäkin. Ilmojen alkaessa viilentyä syyskuussa viimeisellä lomaviikollani silmiini osui olohuoneessa neulenurkassani lojuva keskeneräinen vaalenapunainen neule, jonka oli vihdoin aika valmistua. Varret olin saanut viimeistä joustinneulepätkää vaille valmiiksi jo keväällä viikko ennen tytön synttäreitä, mutta siinä kohden loppui ehtiminen ja jaksaminen kesken.

Lankana Novitan Nalle, puikkoina KnitPro Symphonie 3,0 mm 100 cm pyöröpuikot. Kuten alla kuvasta näkyykin, tein sukat siis looppaamalla varresta varpaisiin.

Kun olin päässyt kantapäähän, tajusin alkaa miettiä vielä uudestaan sukkien kokoa, sillä lahjan saaja olisi nyt sukkien käyttökaudella 1,5 - 2-vuotias. Olin lähtenyt tekemään sukkia perinteisellä junasukkien silmukkamäärällä, kuten Taito Pirkanmaan ohjeessa. Ajatuksena tuolloin oli silmukkamäärän riittäminen, kun kerran lanka on normaalia paksumpaa. Löysin eilen tein-blogista junasukkien suurentamiseen ohjeen, jossa lankana oli käytetty nimenomaan Nallea. Tässä kuitenkin hieman vielä sovelsin. Alla nopeasti selostettuna "kaava", jolla lopulta tein.

Varressa on siis 40 silmukkaa, joilla on tehty 12 kerrosta 2 oikein 2 nurin joustinta, tämän jälkeen neljä kerrosta nurjaa, neljä kerrosta oikeaa, neljä nurjaa ja jälleen 12 2o2n joustinta. Ryppyjä tein yhden normaalia enemmän, sillä toiveissa oli pitkävartiset, polveen asti tulevat sukat.

Kantalappuun muistaakseni otin silmukoita 24 ja jatkoin tuon eilen tein blogin ohjeen mukaan 20 kerrosta vahvistamatonta neuletta.

Kantakavennusten jakona 7-8-7 ja kantalapun molemmista sivusta poimittuna 10 silmukkaa. Näin jalkaterään itselläni jäi siis 18 silmukkaa kantapäästä + 16 silmukkaa sukan päälle, eli yhteensä 34 silmukkaa. Jalkaterään tein vain 4 ruttua (kuten taito Pirkanmaan ohjeessa), sillä sukka alkoi hiljalleen näyttää jo liian isolta.

Alla vielä kuva juuri puikoilta pudonneista sukista. Sukat sovittiin neidin jalkaan vielä ennen kuin uskalsin päättelyt tehdä. Unohdin vaan taas ottaa sovituskuva, jossa olisi näkynyt, miten tällä ohjeella tehtynä sukka istuu koon 23 jalkaan. Ja vastaus olisi ollut: varsi istuu hyvin ja ulottuu juuri sopivasti polviin asti, mutta jalkaterä on iso. Kantapää istui hyvin ja pitäisin myös jalkaterän silmukkamäärän samana. Pituutta sukan jalkuiessa on kuitenkin liikaa. En silti usko, että sukka olisi mahtunut kolmella rutulla. Tein vielä 4 oikeaa kierrosta neljännen rutun jälkeen, kun alunperin olin tekemässä viittä ruttua. Lopulta kavennukset  olisi kannattanut aloittaa suoraan viimeisen rutun jälkeen. Noh, tytön äiti totesi, että näihin ainakin mahtuu kunnolla toiset sukat alle, kunhan talvipakkaset saapuvat ja päätimme olla purkamatta ja korjaamatta kavennuksia.

Sydämellinen Magic Loop Varpaista Varteen

Joulun jälkeen oli vihdoin aikaa aloittaa uutta neuleprojektia. Vuoden 2014 Käsityömessuilta ostetut Roosa Nauha- Sukkalangat päätyivät työn alle. Sukkiin valitsin kirjoneuleeksi saman vuoden mallistosta löytyneen sydänkuvion. Etukäteen olin jo päättänyt, että seuraava sukkaprojekti toteutetaan uusilla Knitpron 2,5mm 120 cm pyöröpuikoilla molempia sukkia yhtä aikaa Magic Loop-menetelmällä neuloen. Lisäksi päätin ohjeesta poiketen neuloa nämä sukat varpaista varteen.

Apuna tässä projektissa tarvittiin muutamia lisäohjeita:

• Ennen aloitusta lukaisin taustatietona läpi myös muutaman blogi-tekstin varpaista varteen loopatuista sukista, muun muassa Villasukkatehdas, ja anana.

• Silmukoiden luominen, silmukkamäärät ja kantapää ovat peräisin taitopirkanmaan Malla-sukan ohjeesta, jossa lankana on käytetty samaa Roosa Nauha-lankaa, josta itsekin nämä sukat neuloin. Tämä kantapää oli helppo neuloa myös Magic Loopilla, eikä mitään ihmeellisiä taikatemppuja tarvittu. Seuraavalla kerralla täytyy vain tehdä kavennukset tiukemmiksi, sillä nyt tuohon reunaan jäi omaa silmää haittaava reikärivi. Kuvissa se ei juuri näy, sillä jalassa alla ohut musta sukka. Ohjeesta poiketen tein nilkkaan kantapään jälkeen muutaman kerroksen joustinneuletta. Jälkiviisaana sanottakoon, että vaihto pienempiin puikkoihin olisi ollut ihan paikallaan.

• Silmukoiden luomiseen löytyy myös Dropsin sivuilta hyvä video-ohje. Seuraavalla kerralla ehkä luon muutaman silmukan vähemmän alussa. Riippuen siitä miten tuo neliskanttisuus varpaissa tasoittuu käytössä. Tällä ohjeella tuli kyllä tosi kivasti jalkaan istuvat sukat. Silmukkamäärät ja lisäykset ovat siis peräisin tuolla yllä linkatusta Malla-sukasta. Muutaman harjoittelun jälkeen osaisi varmasti omaan jalkaan tehdä lisäysket ihan sovitusten perusteella.

• Viimeisenä ohjeena sukan päättelyyn irkin #neulonta-kanavalta vinkattu Jeny's Surprisingly Strechy Bind-off. Itse katsoin tämän ohjeen videoversiona YouTubesta. Suosittelen ehdottomasti, jos on tapana päätellä silmukat reunassa liian tiukalle. Simppeli ja hyvin toimiva ohje! Irkissä muutamien kanssa keskusteltiin tuosta tavasta päätellä silmukat. Muutamat kirjoittelivat, että tällä tyylillä tulee jopa liian löysä reuna, mutta omalle käsialalle ohje toimi hyvin. Itselläni on tapana kiristää ylivetokavennuksissa silmukoita liian napakaksi. Tällä päättelytyylillä siitä ei ollut mitään haittaa, vaan reunasta tuli oikein hyvännäköinen ja toimiva.

Nyt sukat ovat päättelyä vaille valmiit, sydämellisiä askeleita odottamassa! Terveisin siro ja naisellinen, 42 räpylä! :)

Loppukevennykseksi vielä kuva projektin alkuvaiheilta. Tummanharmaa lanka oli vähän turhan tummaa uusien metodien opetteluun, joten joulupukin tuoma otsalamppu pääsi heti tositoimiin joulukuun pimeinä iltoina. Mies kommentoi kuvatessaan: "Kyllä sää hullu oot, ei voi muuta sanoa." Pinkki merinovillakerrasto, itse neulottu villatakki ja otsalamppu. Saunan jälkeen hiusten kuivattelu pyyhkeen sisässä meinasi aiheuttaa tauon neulomiseen, mutta onneksi remmissä riitti pituutta kuitenkin!

Ikuisuusprojekteja ja hiljaiseloa

Pahoittelen ehkä ennemmin itselleni, mutta ehkä myös satunnaisille lukijoillekin hiljaiselosta. ***Tämä päivityskin on näköjään ollut luonnosasteella 08/2015 lähtien!!! Lisäsin tekstin joukkoon vähän päivityksiä, jotka erottelin tämmöisellä tähtisysteemillä***
Ikävästi työt haittaa harrastuksia nyt kun menin yliopistolle harrastamaan kasvatustieteitä ja kemiaa täyspäivätyön lisäksi. Jotain kuitenkin on ehtinyt väkästää.

Pääsiäisen tienoolla neuloin kolmet pienet junasukat, joista yhdet on vielä omissa hyppysissäni (nuo yllä olevat). Lankana näissä Novitan Ipana, jota sai kiitoksena tähtipipo-projektista. Alemman kuvan keskeneräisissä sukissa lankana Drops Alpaca ja oikeanpuolimmaisissa Novitan Ipana. Näitä junasukkia varten tilailin netistä pitkiä pyöröpuikkoja ja opettelin magic looppaamaan! Aloitin varresta varpaaseen ja seuraava projekti on sitten opetella varpaista varteen, sitten joskus.

Lisäksi ikuisuusprojekti etenee - hitaasti, mutta varmasti. Ei silti ongelmattomasti, sillä pieniä mittavirheitä on havaittavissa. Todennäköisesti lanka tulee loppumaan kesken. Nyt vaihe on sellainen, että etureunat on pudotettu apulangoille odottamaan takakappaleen valmistumista. Tässä vaiheessa oli helppo vähän mallata päälle ja nappasin kuvan hätäsesti puhelimella todistusaineistoksi.

 *** Myöhemmin sysyn edetessä valmistui sitten takakappale kokonaan***

***
Kuten jo yllä arvailinkin, lanka loppui kesken, joten jouduin tilaamaan uutta. Päätin tehdä hihat kokonaan uudesta värierästä, joka oli hieman violetimpaan kääntyvä kuin vanha erä. Ero on kuitenkin niin pieni, että se häiritsee vain omaa silmää. Hihat toteutin tilaamillani pitkillä pyöröpuikoilla looppaamalla ja se todella kannatti!
***

Hihojen kiinnitystä ja viimeisiä päättelyitä vaille valmiina

***

Ja koska päivitys on ollut niin kauan tekeillä, voin ilokseni todeta, että nyt tämä ikuisuusprojekti on nappeja vaille valmis ja jouluaattoillasta asti ollut kovassa käytössä! Enkä ole vallan varma, kiinnitänkö nappeja paikalleen ikinä, aika näyttää. Kotioloissa toimii loistavasti ilmankin. Alla kuvat jouluaattoillalta/yöltä, jolloin vihdoin työ valmistui.
***

***
Drops Karisma-langan laatua/käytön kestävyyttä pohtiville tiedoksi, että kotikäytössä jo muutaman kuukauden käytön jälkeen hihat ovat kovasti nyppyyntyneet. Alla kuva hihan sisäreunasta, jos siitä nyt mitään selvää saa

****
Mahtaa olla niin, että ikuisuusprojekti nro.3 on kerroksen tai kaksi edistynyt, nimittäin pääkallosukat, jotka aloitin 01/2015. Äkkiseltään en löytänytkään yhtään aiempaa bloggausta näistä! Viime vuoden bloggaukset on näköjään jääneet ihan suunnittelun asteelle kaikki... Mutta siis ikuisuusprojekti nro.1:stä jäi lankoja kovasti yli ja aloin toteuttamaan niistä kirjoneulesukkia Raverlystä löytyneellä ohjeella: Selbudeath. Lankana siis Dropsin Fabel. Ajatus oli tehdä nämä työkaverille, mutta totesin varren olevan niin löysä, ettei se millään pysyisi Iidan jalassa, joten ehkäpä näistä tuleekin joskus omat sukat. Vaativat vain sataprosenttisen keskittymisen, joten eivät ole ihan hetkeen valmistumassa. Vuodessa on päästy kuvanmukaiseen malliin ;) (Värit jäivät vähän tummaksi.)

Lisäksi pikaompeleena surautin itselleni ompelukoneella topin, joka jäi päättelemättä ja viimeistelemättä, mutta eipä tässä kelejäkään ole juuri ollut. ***(Eikä tullut käyttöä koko loppukesänäkään.) Kuvan olenkin jo ehtinyt kännykästä näköjään poistamaan.***

Viimeisiä saumoja vaille on myös kaverin muksen "jääkarhu"haalari, jospa tämä valmistuisi talveksi?

***Ja valmistuihan se. Siinä vaiheessa, kun kaveri rupesi kyselemään: "Minkäs kokoinen se neidin haalari muuten olisi, jos se valmistuisi? Ettei pian jää pieneksi ennen kuin ehditään käyttääkään!" Ompelukone ja saumuri päättivät yhdessä lyödä kapuloita rattaisiin tässä(kin) projektissa, mutta selvisin lopulta! En silti ole tyytyväinen tämän haalarimallin huppuun. Luulen, että haalari jäi lopulta aika vähäiselle käytölle.***

***
Syksyn pimetessä neuloin itselleni heijastinangasta säärystimet. Yksinkertaisesti vaan oikein nurin, Macig Looppina menemään. Työnvalvojana kuvassa Heffe-herra, joka on muuten aivan hulluna villasukkien perään!!

Ja onhan noita säärystimiä päästy jo tositoimissakin testaamaan! Jouksulenkkejä varten ne neuloin, mutta Tapaninpäivänä otin ja nyrjäytin nilkkani. Nyt sitten kaksi viikkoa takaperin pääsin vihdoin takaisin lenkkipoluille.

Jouluksi pidin taas perinteiset joulukorttitalkoot. Sarin kanssa käytiin kiertelemässä Käden taidot-messuilla marraskuussa ja sieltä mukaan tarttui aineita yksinkertaisiin joulukortteihin. Tilanne kuitenkin ryöstäytyi käsistä ja lopulta kotona oli pöytä pullollaan korttitarpeita ja muutama vähän monimutkaisempikin tuli väännettyä koulukiireiden keskellä.  Oli kuitenkin mukavaa saada välillä ajatukset pois kouluhommista, edes tunniksi illassa. Hyvissä ajoin kun aloitti niin paniikkikaan ei ehtinyt iskemään. Kuvan kaaospöydästä olen ehtinyt myöskin jo poistaa.

Joulun välipäivinä sain myös aloitettua ja tehtyä jopa valmiiksi asti lokakuusta asti odottamassa olleen polttarikansio-projektin. Kansion ääressä tuli istuttua työtunteina muutama vuorokausi. Onneksi saaja tuntui olevan tyytyväinen lopputulokseen!

Nyt on sitten into vähän herännyt taas neulomisiin. Kotona on puikoilla Magic Loop-treeni varpaista varteen versio 1 ja täällä Jyväskylässä versio 2. Näistä ajattelin kuitenkin tehdä ihan oman päivityksensä!
***

Kirjoneulepipo Novitan ohjeella

Syksyllä koitin etsiä jostain ohjetta korvaläpälliseen pipoon, kunnes vihdoin Facebookin Jämälankaideoita-ryhmässä törmäsin kuvaan moisesta. Kuvaan laitoin kyselyä ohjeen perään ja ohje paljastuikin lopulta ihan Novitan ohjeeksi.

Ostin itselleni kyseisen Novita syksy 2014-lehden, jonka malli nro 22 tämä pipo on. Langat työhön löytyi Tampereen messukeskuksesta marraskuisilta Kädentaidot-messuilta Novitan pisteeltä. Lankana tässä työssä ihanan paksu ja lämmin Novitan Isoveli. Sukkapuikot nro 6. Värit päätin toteuttaa täsmälleen ohjeen mukaan. Ostin myös muita Isoveli-värejä ja saatanpa tehdä niistä vielä toisen samanmoisen, omilla pikkumuokkauksillani. Muokkausideoista lisää tekstin lopussa.

Silmukat tähän pipoon loin töiden jälkeen 5.1. ja vietin koko loppiaispäivän 6.1. neuleen parissa. Tästä tulikin JyJu2015-projektin työ nro3. Aloitin loppiaispäivän neulomalla ensin reilun 5cm ikuisuusprojektiani eteenpäin, ettei se vallan unohdu laatikon pohjille ja jää tekemättä! Nyt sainkin tuohon takkiin ensimmäiset napinlävetkin tehtyä. Valmista neuletakkia on nyt siis reilu 30cm valmiina. Hitaasti mutta varmasti...

Takaisin pipoon.. Ohje ja malli oli lopulta liian yksinkertainen keskittymisen kannalta. Samalla tuli surffailtua ja höpötettyä netissä ja jouduinkin moneen kertaan purkamaan työtä kirjoneuleosiossa, kun huomasin siirtyneeni liian aikaisin seuraavaan kuvioon. Pariin kertaan huomasin myös vaihtaneeni seuraavaan kuviokertaan jo kolmannen neulotun puikon jälkeen ja parhaimmillaan katkaisin jo langankin tässä vaiheessa. Ei sitten auttanut muu kuin ottaa vielä viimeistä puikkoa varten uusi langanpää kehiin. Lisää pääteltäviä langanpäitä, niistähän minä tykkään...

Korvaläpät tein ohjeesta poiketen kaksinkertaisena, sillä en halunnut pääteltyjen langanpäiden näkyvän läppien sisäpuolella. Kun pipo oli neulottu, neuloin vielä toiset vastaavat korvaläpät. Reunuksen virkkauksessa virkkasin tämän ekstraläpän kiinni työhön ja lopuksi vielä "päättelin" läpän yläreunan pienillä piilopistoilla kiinni pipon sisäreunaan niin, ettei läppiin jää "taskuja". Kuvasta varmaan ymmärtää paremmin mitä tarkoitan.

Lisäksi muokkasin ohjetta niin, että en tehnyt korvaläppiin silmukoiden jäljittelyä. Miksi? No en oikein tiedä itsekään. Myöskin tupsun jätin tekemättä. Piposta tuli myös sen verran iso, että virkkausta tein vain yhden kierroksen verran, kun ohjeessa taisi jopa kolmekin kierrosta olla. Letit olisi vielä tarkoitus joskus väkästää. Nyt vaan en jaksanut.. Tänään pipa oli jo koekäytössä työmatkalla. Ikävän tuulinen keli heilutteli korvaläppiä miten tykkäsi ja ikäväkseni täytyy myöntää, että vastatuulessa kävellessä kyllä korvia paleli. Toisaalta kotiin myötätuuleen kävellessä kyllä ihanasti niska pysyi lämpimänä. 

Toiseen versioon taidan kokeilla pykälää pienempiä puikkoja ja lisäksi aion ideoida vähän pienemmät korvaläpät. Läppien leveys (19 silmukkaa) on varmasti ihan ok näin, mutta en halua niistä aivan noin pitkiä. Nämä läpät ylettyvät kaulan ali. Voisin pistää niihin vaikka tarran, niin eipähän ainakaan posket palelisi!

Villasukkia

Kuluneen kahden viikon aikana neuletöitä on putoillut puikoilta melko vauhdikkaasti. Alkanut JyJu2015-projekti varmasti vauhdittaa nyt neulomista. (JyJu2015-projektista lisää joulukuisessa bloggauksessani, viimeisessä tekstikappaleessa.) Hyvähän se on ollut neuloa nyt kun kerran aikaa ja inspiraatiota on löytynyt.

Ensimmäinen villasukkaprojekti (JyJu2015 nro1) alkoi joulupäivänä anoppilassa. Olin ottanut jämälankakeriä muutaman mukaan ja ajattelin toteuttaa ihan perussukat raitaisina. Kunhan nyt jotain voisi puuhastella jutustelun lomassa. En oikein tiedä kenelle nämä olisivat. Omaan jalkaan jalkuin on ehkä ihan hitusen liian lyhyt, mutta toisaalta myös aika löysä. Laitetaan jemmaan, ehkä näille joskus ilmaantuu käyttäjä.

Toinen villasukkaprojekti (JyJu2015 nro2) joulun jälkeen oli neuloa kirjoneulesukat miehelleni. Marraskuussa neulomani viidakkosukat, kun tosiaan osoittautuivat reilusti liian isoiksi kengissä käytettäviksi. Päätin käyttää tähän työhön ylijääneet viidakko-langat, sillä olihan mieheni tuon langan itse sukkiinsa valinnut. En silti pitänyt pelkän viidakon ulkonäöstä, joten sotkin joukkoon ruskeaa 7veikkaa.

Silmukkamäärää pienensin työssä huomattavasti. Edelliset sukat neuloin 14 silmää puikolla ja nyt varressa vain 12. Varteen neuloin 2o1n joustinta ensin reilun pätkän ja sen jälkeen vaihdoin kirjoneuleeseen. Kirjoneuleosuuden toteutin neulomalla vuorotellen 2 o ruskealla, 2o viidakolla. Kaksi kerrosta niin että samat värit osuivat päällekkäin ja sen jälkeen 2 kerrosta niin, että viidakko osuikin ruskeiden silmukoiden päälle ja päinvastoin. Kirjoneuleen loppuun tein vielä reilun pätkän joustinta.

Kantalapun päätin tehdä rusekalla seiskaveikalla, samanleyisenä kuin ensimmäisessä projektissakin. Kantalappun neulomiseen otin kahden puikon silmukat ja vielä lisäksi 2 silmukkaa molemmilta viereisiltä puikoilta, eli yhteensä 28 silmukkaa. Lisäksi neuloin kantalapun vahvistettuna neuleena, kuten viimeksikin. Kantalapun reunoista poimin tällä kertaa 15 silmukkaa ja kavennukset toteutin niin että puikoille jäi 13+12+12+13 silmukkaa jalkuinosaan.

Kärkikavennuksiin vaihdoin työhön jälleen ruskean seiskaveikan. Tuskien taival alkoi vasta tässä kohdin. Jouduin purkamaan kärkikavennukset kolmeen kertaan, ennen kuin sukasta tuli sopivat. Kolmannella kerralla olin jo niin turhautunut, että kaivoin esiin Novitan ohjeet kärkikavennuksiin. Niin vaan sukat lopulta valmistuivat ja mies tuntuisi olevan näihin versioihin oikein tyytyväinen. Itse olen nyt sitten pitänyt kotona noita löysempiä viidakoita niin, että vedän sukan varren college-housun puntin päälle. (Mieheni mielestä tämä on liian junttia, mutta ei kai se kotona ketään haittaa...?)

Viidakkosukat miehelle

Taas villasukkia muille neuloessa kuului sohvan toisesta päästä tuttu kysymys: "Koska teet mullekin sukat?" Kysymys on kuultu ja siihen on vastattu. Kävimme yhdessä lankahyllyllä Prisman asiakasomistajapäivillä. Mieheni sai itse valita itselleen sopivan langan. Ihme kyllä, hänellä ei ollut asiaan kummoista mielipidettä ja jouduin ihan ehdottelemaan. Vitsiehdotukseen hän kuitenkin sitten tarttui ja mukaan lähti Seiskaveljeksen Viidakko-lanka tiikerin väreissä. (!!!) Huhhuh... Silmukkamäärä sukkien jalkuimessa ei ollut kovin otollinen tämän langan kuosin suhteen. Omaa silmää ei järin paljon miellytä lopullinen kuviointi. Varsinkin kun olin alunperin ajatellut pääseväni tekemään jotain kivoja kirjoneulesukkia!

Päätin tehdä sukat samalla kuviolla kuin miehen kaverille kuukautta aiemmin neulomani sukat. Tässä vaiheessa en hoksannut viedä ajatusta tämän pidemmälle. Tein samalla silmukkamäärällä, 14 silmukkaa puikolle. Lopputuloksena tulikin mieheni kapoisiin koipiin varreltaan liian väljät sukat... tietysti. Noh, "to do"-lista ei siis lyhentyny tämän neulomuksen myötä mihinkään. Varpaat sentään pysyvät lämpiminä. Ja kyllähän näitä sukkia kotona käyttelee, vaikka varsi löysä onkin, täytyy vain neuloa pienemmällä silmukkamäärällä uudet sukat maihareiden kanssa käytettäväksi. Onneksi ei ole pakkasista tietoakaan vielä, vaan vettä tulee taivaan täydeltä!

Edellisistä sukista olin viisastunut edes vähän. Ostin kerralla kaksi kerää lankaa! Uskalsin suorilta neuloa vähän pidemmät varret, kun tiesin langan riittävän hyvin. Pitkästä aikaa päätin myös neuloa molempia sukkia yhtä aikaa. Ensin molempiin varret valmiiksi, sitten vasta siirtyminen kantapäähän, sitten jalkuimet ja viimeisenä vasta kärkikavennukset. Siltikään en osannut symmetrisiä sukkia tehdä, mutta onneksi ei ollut kovin kriittinen vastaanottaja. Kärkeen tein tavoistani poiketen sädekavennukset ja yllättävän hyvin näytti tuokin kavennus miehen jalkaan istuvan.

Ikuisuusprojekti nro 2, villatakki itselle

Luulin jo aiemmin kirjoittaneeni tästä uudesta ikuisuusprojektistani, mutta enpä äkkiseltään löytänytkään! Ostin siis keväällä kasan DROPSin Karisma-lankaa pyrkimyksenäni neuloa villatakki itselle. Aikani selailin erilaisia malleja, kunnes kohdalle osui tämä "Gwendolen"-malli. Ihastuin heti tähän palmikkoneuleeseen ja päätin sen sitten neuloa.

Toteutus jäi keväällä vähän puolitiehen, mutta nyt syksyn tullen kaivoin vihdoin esiin langat ja pyöröpuikot. Ajattelin ensin vain luoda silmukat, jotta voisin sanoa edes aloittaneeni työn. Noh, niinhän siinä tuli tehtyä vähän pidemmälle, sitten vielä vähän, no jos vielä tämä kierros, no tuohon seuraavaan kierrokseen on helpompi lopettaa...

 TÄHÄN JÄÄ KOUKKUUN!! (tai nohevammat nelojat sanoisivat varmaan, että puikkoon... [ihannoinniinkunmelkein naurattaa itseänikin]) Jälki on todella epätasaista silmukoiden valtavasta määrästä johtuen. En myöskään koskaan ole oppinut tekemään tasalaatuista nurjaa edes pienemmällä silmukkamäärällä, eli on ihan omaakin vikaa mukana. En silti ala purkamaan. Jälki tasoittuu työn edestessä, jos on tasoittuakseen. Tuleepahan ainakin itsetehdyn näköinen!

Karisma-lanka on ollut positiivinen yllätys Pelkäsin vähän miten kädet, silmät ja nenä reagoivat 100% villalangan kanssa, mutta ilman suurempia ongelmia on menty. (Kun vaan muistaa laittaa silmätippoja ennen ja jälkeen aloittamisen ja vielä lopuksi putsata nenän nenäkannulla.) En varsinaisesti ole allerginen, mutta jo 7veikan neulomisesta silmät alkavat punoittaa ja kutista viimeistään seuraavana aamuna. Lisäksi aamulla herätessä nenä on aivan tukossa. Vielä kun jostain saisin vahvistuksen, että tämä lanka kestää oikeasti käyttöäkin...

Saapa nähdä koska tulee valmista, jos koskaan!

P.S. tätä työtä varten oikein Italiasta asti kävin hakemassa itselleni apupuikon palmikkojen tekoa varten! Niin no, olisihan tuo Tiger-liike löytynyt vähän lähempääkin, mutta tulipa kerrankin ostettua tuliaisia itsellekin. Ja vielä hyödyllisiä sellaisia! :)

Punatulkkuja kirjoneuleena

Pyhäinpäiväni töissä viettäen ansaitsin itselleni viikkovapaan seuraavaksi maanantaiksi. Koko päivä aikaa toteuttaa omia projekteja! Mieleen muistui yksi alkusyksystä "To Do"-listalle päässyt neuleprojekti. Langatkin olin ostanut jo lokakuun alkupuolella.

Facebookin Jämälankaideoita-ryhmässä kiersi tosiaan alkusyksystä kaksi kuvaa, joiden copyrightit ovat aivan totaalisesti hävöksissä, pahoitteluni siitä! Ei oikein käänny tuo venäjä, niin en tiedä mistä alkasin alkuperäistä lähdettä edes hakea. 

Näiden kuvien innoittamana lähdin kuitenkin tarmokkaasti toteuttamaan kummipojalle joululahjaksi pipoa. Langaksi olin valinnut Novitan seiskaveikkoja. Punatulkkuja varten löytyi laatikosta jämäkeriä mustaa, punaista, ja harmaata. Jämälankakeristä lähdin toteuttamaan myös luonnovalkoista pohjaa ja tummanvihreitä havuja tulkuille. Alkuperäisen kuvan upeaa loistavaa vaaleansinistä (vai turkoosia mitä lie) ei valitettavasti 7veikka tarjoa, mutta ostin sitten ihan perus vaaleansinisen.

Työ lähti käyntiin mukavasti. Vähän kaipailin sopivanpituisia pyöröpuikkoja, mutta nyt oli tyytyminen nro 3,5 sukkapuikkoihin. Sain silmukat luotua ja joustimen jälkeen pipon koko vaikutti mielestäni ihan hyvältä. Silmukoita luotiin siis 100, kuten yllä olevasta ruutupiirroksesta voi laseka. Kaikki sujui hyvin, kunnes... ...punatulkut.

Näistä kuvista saattaa aistia pienen tuskanhien, joka kohosi otsalle punatulkkujen tullessa mukaan kuvioihin. Lankoja oli työssä mukana 5 eri väriä tässä vaiheessa. Alkoi jo meikäläiseltä loppua kapasiteetti kaikkien lankojen hallintaan. Nurinkurisesti ajateltuna päätin helpottaa lankojen hallintaa ja lisäsin peliin vielä 5 uutta langanpäätä! Totesin punatulkkuihin tulevan niin vähän mustaa lankaa, etten alkaisi kuljettamana langanjuoksuja nurjalla. Päätin katkoa jokaista kuutta punatulkkua kohden oman mustan langanpäänsä. Noh, tästä viimeistään syntyi solmu ja meinasin jo lannistua.

Jatkoin kuitenkin urheasti neulomista, kunnes punatulkut alkoivat hahmottua. Havahduin katsomaan valmista jälkeä ja totesin piposta tulevan melko ison. Pipon halkaisijaksi sain mitattua 24 senttiä ja laitoin kiireesti viestiä kummipojan äidille. "Mikä mahtaa olla pojan vyötärönympärys? Tästä piposta taitaa tulla villapaita!" Eipä auttanut, poika on huomaamattani päässyt kasvamaan jo niin, että auttamatta ympärysmitta oli muutamaa senttiä liian pieni villapaidaksi. Tässä vaiheessa päätin kokeilla pipoa omaan päähäni ja kas!

Ei tämä nyt ihan mahdoton olisi omaksi pipoksikaan. Vähän tuo punatulkkurivi ehkä kiristää, eli tuo lankasuma kuitekin osottautui mahdottomaksi hallita. Neuloin kaikesta huolimatta pipon vielä loppuun asti. Kaiken kaikkiaan kymmenisen tuntia meni itse neulomiseen. (Onneksi oli vapaapäivä!)

Nyt tämä myssy sitten odottelee jatkokäsittelyä. Melkoinen määrä langanpäitä jäi pääteltäväksi. Kavennusten loppuvaiheissa loppui myös "ammattitaito" kesken, enkä osannut venäjänkielisestä ruutupiirroksesta tulkata ihan viimeisiä kavennuksia. Tästä johtuen viimeiset silmukat jäivät vähän rumiksi. Pipoon kuuluisi alkuperäisen ohjeen mukaan tupsu, ehkä sen voisi tähän toteuttaa...? Korvaläpät ehkä kuitenkin nyt jätän tekemättä, vaikka olisihan ne aika hauskat toki! :)

Lankoja jäi vielä hyvä määrä jäljelle. Pohdinkin tässä, jaksaisiko sitä ottaa ja tehdä vielä pienemmässä koossa toisen samanmoisen. Vaatisi vähän laskeskelua ja mietin saisiko kuvion piirrettyä uusiksi niin, että siitä tulisi viisitulkkuinen. Toisaalta myös ajatus siitä villapaidasta jäi kiehtomaan, mutta se taitaa jäädä tulevaisuuden projektiksi. Kun nyt edes tämän pipon saisi päätellyksi!