Villasukkia

Kuluneen kahden viikon aikana neuletöitä on putoillut puikoilta melko vauhdikkaasti. Alkanut JyJu2015-projekti varmasti vauhdittaa nyt neulomista. (JyJu2015-projektista lisää joulukuisessa bloggauksessani, viimeisessä tekstikappaleessa.) Hyvähän se on ollut neuloa nyt kun kerran aikaa ja inspiraatiota on löytynyt.

Ensimmäinen villasukkaprojekti (JyJu2015 nro1) alkoi joulupäivänä anoppilassa. Olin ottanut jämälankakeriä muutaman mukaan ja ajattelin toteuttaa ihan perussukat raitaisina. Kunhan nyt jotain voisi puuhastella jutustelun lomassa. En oikein tiedä kenelle nämä olisivat. Omaan jalkaan jalkuin on ehkä ihan hitusen liian lyhyt, mutta toisaalta myös aika löysä. Laitetaan jemmaan, ehkä näille joskus ilmaantuu käyttäjä.

Toinen villasukkaprojekti (JyJu2015 nro2) joulun jälkeen oli neuloa kirjoneulesukat miehelleni. Marraskuussa neulomani viidakkosukat, kun tosiaan osoittautuivat reilusti liian isoiksi kengissä käytettäviksi. Päätin käyttää tähän työhön ylijääneet viidakko-langat, sillä olihan mieheni tuon langan itse sukkiinsa valinnut. En silti pitänyt pelkän viidakon ulkonäöstä, joten sotkin joukkoon ruskeaa 7veikkaa.

Silmukkamäärää pienensin työssä huomattavasti. Edelliset sukat neuloin 14 silmää puikolla ja nyt varressa vain 12. Varteen neuloin 2o1n joustinta ensin reilun pätkän ja sen jälkeen vaihdoin kirjoneuleeseen. Kirjoneuleosuuden toteutin neulomalla vuorotellen 2 o ruskealla, 2o viidakolla. Kaksi kerrosta niin että samat värit osuivat päällekkäin ja sen jälkeen 2 kerrosta niin, että viidakko osuikin ruskeiden silmukoiden päälle ja päinvastoin. Kirjoneuleen loppuun tein vielä reilun pätkän joustinta.

Kantalapun päätin tehdä rusekalla seiskaveikalla, samanleyisenä kuin ensimmäisessä projektissakin. Kantalappun neulomiseen otin kahden puikon silmukat ja vielä lisäksi 2 silmukkaa molemmilta viereisiltä puikoilta, eli yhteensä 28 silmukkaa. Lisäksi neuloin kantalapun vahvistettuna neuleena, kuten viimeksikin. Kantalapun reunoista poimin tällä kertaa 15 silmukkaa ja kavennukset toteutin niin että puikoille jäi 13+12+12+13 silmukkaa jalkuinosaan.

Kärkikavennuksiin vaihdoin työhön jälleen ruskean seiskaveikan. Tuskien taival alkoi vasta tässä kohdin. Jouduin purkamaan kärkikavennukset kolmeen kertaan, ennen kuin sukasta tuli sopivat. Kolmannella kerralla olin jo niin turhautunut, että kaivoin esiin Novitan ohjeet kärkikavennuksiin. Niin vaan sukat lopulta valmistuivat ja mies tuntuisi olevan näihin versioihin oikein tyytyväinen. Itse olen nyt sitten pitänyt kotona noita löysempiä viidakoita niin, että vedän sukan varren college-housun puntin päälle. (Mieheni mielestä tämä on liian junttia, mutta ei kai se kotona ketään haittaa...?)