lauantai 27. syyskuuta 2014

Hyväntekeväisyysmyssy ja ikuisuusprojektin valmistuminen

Yhteishyvä-lehden sivuilta bongasin syksyksi ensimmäisen neuleprojektin. Pirkanmaan osuuskauppa yhdessä Novitan kanssa järjestävät syys-lokakuussa tempauksen, jossa haastavat kaikki mukaan neulomaan pieniä pipoja TAYS:in vastasyntyneille.

Ohjeena pienessä pipossa käytetään Novitan omaa "Vauvan myssy" ohjetta, joka löytyy Novitan nettisivuiltakin. Lankana tässä myssyssä on tarkoitus käyttää Novitan Wool tai Ipana lankaa. Itseltä sattui löytymään yksi kerällinen tuota Wool-lankaa, joten otin ja neuloin yhden myssyn. Oma tekeleeni näyttää kyllä kovin isolta laitettavaksi keskosvauvan päähän. Teen varmaan vielä toisenkin tällaisen tässä ensi kuun aikana ja jätän muutamia silmukoita pois. Tuntuu, että ohje on suunniteltu ihan täysiaikaiselle vauvalle, eikä projektissa ole huomioitu TAYSin tarvetta lahjoittaa nämä myssyt nimenomaan keskosten käyttöön. Onko joku muukin jo neulonut näitä? Minkä kokoisia saitte näistä?



Ennen kuin päästin itseni tuon pipoprojektn kimppuun, tein kuitenkin valmiiksi ikuisuusprojektina täällä puhumani kirjosukkatekeleen! Aika lailla kaksi vuotta lojui nämä sukat keskeneräisinä puikoille, mutta vihdoinkin pääsen kertomaan, että sukat ovat valmiit!


Ohje näihin sukkiin löytyy siis Garnstudion sivuilta. Mallin nimi on "Irish Dream". Käytin sukissa lankana ihan ohjeenmukaista DROPS Fabel- lankaa. Tämä kyseinen lanka olikin minut lannistaa ensimmäistä sukkaa neuloessa. En ollut koskaan aiemmin neulonut sukkia näin ohuesta langasta.


Kantapäiden neulominen tuotti hieman päänvaivaa. Kantalapun kavennuksissa silmukat jäivät väkisin löysiksi ja itse asiassa valmiissa työssä se näkyy melkoisina reikinä. Annoin tämän pikkuseikan kuitenkin jäädä omaan huomioonsa. Näistä sukista kun tulee lähinnä vain tepastelusukat. Lanka on niin ohutta, etten usko sen kestävän kovin suurta kulutusta. Ikäväkseni totesin tehneeni sukista myös piirunverran liian isot. Kelta-punakärkinen sukka on tehty viimeiseksi ja siinä käsiala on ollut ratkaisevanverran tiukempaa ja sukka istuu jalkaan paljon paremmin kuin ensimmäinen sukka. Tästä sukasta tuli sitten vasemman, eli pienemmän jalan sukka.


Mallin neulominen helpottui huomattavasti kantapään jälkeen. Varressa kulki kaksi eri kuviota. Sukan päälle neulottiin kukkakuviota ja sukan taakse siksak-kuviota, johon piti vielä tehdä muutamat kavennukset oikeisiin kohtiin. Kantapään jälkeen jalkapohjana neulottiin vain pystyraitaa, joten enää ei tarvinnut pysyä kuin yhden kuvion riveistä selvillä.

Lankoja ostin alunperin kaksiin  tai jopa kolmiin vastaaviin sukkiin. Saapa nähdä koska uskaltaudun uudestaan tämän projektin aloittamaan. Nyt ehdin jo aloittamaan ihan perusvillasukkien neulomisen. Tai no, jotain uutta virikettä niihinkin oli pakko keksiä, mutta siitä kerron lisää kunhan saan vielä toisekin sukan valmiiksi. Ensimmäinen on jo päättelyä odottelemassa!

torstai 28. elokuuta 2014

Hääkortti

No nyt on ollut hiljaiseloa käsitöiden kanssa melkoisen pitkään! Ihan oikeastikaan en tänä aikana ole käsitöitä juurikaan tehnyt. Joulukortit jäi bloggaamatta ja keväällä yhden muksun yksivuotislahjaksi ompelemani paita. Oikeastaan ompelin kaksikin paitaa, mutta toista niistä neiti ei päälleen saanut, sillä pääntiestä tuli liian tiukka. Onneksi toinen paita olikin mieleisempi ja ollut käytössäkin. Ompelin paidan pallotrikoista niin, että etukappaleessa oli ruskalla pohjalla pinkit pallot ja takakappaleessa ruskealla pohjalla siniset pallot. Molemmat hihat myös erivärisillä palloilla, toisessa pinkit, toisessa siniset. Synttärit kun olivat toukokuun lopulla niin tein paidat lyhythihaisiksi. Katsotaan saisinko tähän vielä lisättyä kuvaa paidasta neidin päällä.

Nyt kuitenkin käsityöinto on taas alkanut herätä. Singerin luona keskeneräisenä lojuu taas muutama ompelus, niistä lisää kunhan tässä varmaan ensi viikon aikana saisin ensimmäiset työt siltäkin saralta valmiiksi. Kankaina omeplussa on Noshin trikoita ja pieniä kaavoja on taas kaivettu esiin. Pari pientä bodyä vastasyntyneelle tulossa. Lisäksi sitten vähän isompi paita veljentytölle työn alla. Tässä isommassakin paidassa Noshin kangas. Tyttö itse valitsi tämän kankaan viime syksynä, kun olimme yhdessä käymässä tehtaanmyymälän Outlet-myynnissä Hämeenlinnassa. Ompeleminen on vain hieman venähtänyt.

Hei niin, nythän muistin, että ompelinhan tuossa pari viikkoa sitten myös 12 pipoa! Kaverilla oli polttarit, joiden teemana oli Lumikki ja 12 kääpiötä. Surautin meille kaikille samalla kaavalla pipat, jotta olisimme vähän yhdenmukaisempia kääpiöitä. Eurokankaasta löytyi aivan ihananvärisiä joustocollege-kankaita! Syksyisiksi väreiksi valikoitui petrooli, luumu ja sinapinkeltainen. Kaava oli omaa suunnittelua. Tässä kuvaa kääpiöjengistä pipat päässä!

Ja tämännäköinen itse olisin kääpiönä:


Ja näistä polttareista pääsee siirtymään hyvinkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen, johon jo otsikkokin viittasi, eli hääkortti! Kiire kantapäillä tälle kyseiselle Lumikille  ja hänen sulholleen väkästin tänään illalla korttia hääonnitteluita varten. Morsiamen mekosta oli sen verran urkittu tietoa, että värinä olisi "vanha hopea". Tästä inspiroituneena valitsin kortin värimaailmaksi glitteriharmaan eri sävyjä. Päätin jo etukäteen käyttää kortissa omista hääkutsuistamme yli jäänyttä pitsinauhaa. Muu inspiraatio syntyi vasta kun pääsin korttia askartelemaan.

Keräsin sinellistä pari erisävyistä korttipohjaa ja näihin sävyihin sopivia glitteripapereita. Ääriviivatarrahyllyn edessä vietin vähintään 15 minuuttia ja lopulta sain päässäni muodostettua edes hämärän mielikuvan kortista. Kotona vielä lopullinen ideointityö ja sommittelu vei hetkisen aikaa. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Onneksi kyseessä on hääkortti, sillä tässä on nyt vähän pröystäilty! Kaikki mahdollinen matsku tungettu samoihin kansiin. On strassia, pitsiä, silkkinauhaa, sydäntä, rusettia, kiekuraa ja kimalletta. Harmaa on kyllä uskomattoman tyylikäs väri. Taidan alkaa enemmänkin suosia näitä harmaan eri sävyjä korttien väkästämisessä!

Nyt vain toivon, ettei tämä bloggaus lähde liian aikaisin liikkelle. Olkoon hääpari tarpeeksi kiireinen löytääkseen näitä kuvia ennen lauantain häitä!



 Näihin tunnelmiin jätän teidät odottelemaan seuraavaa bloggausta!


lauantai 7. joulukuuta 2013

Pipot nro 3 ja 4

Syksyllä jo bloggasinkin näitä pipoja. Vihdosta viimein sain valmiiksi myös oman piponi ja samoista langoista yhden myös äidille. Nyt täytyy taas ihmetellä miten se aina meneekin niin, että se toiselle tehty onnistuu paljon paremmin kuin itselle jäävä. Näissä lankakerissä värisävyinä oli oranssista pinkkiin ja ruskeasta keltaiseen. Äiti sai nuo kaikkein tummimmat sävyt ja itselleni osui kaikkein vaaleimmat. Mielestäni nuo vaaleat rusean sävyt näyttää jotenkin vähän samalta kuin mitä 3 kuukautisen kummipojan vaipasta löytyy... Ehkä täytyy vielä kokeilla jospa kerästä jatkuisi vielä nuo tummat sävyt ja ne riittäisi vielä yhten pipoon niin saisi itsellekin mieluisammat värit. Sattuuko joku tarvitsemaan pipoa?

Sen verran näissä yksilöissä on muokattu, että oma piponi on taas kerran pykälää lyhyempi kuin ohjeen mukaan tehty pipo olisi. Äiti sovitti minun pipoani ja äitin pipo on siitäkin vielä pykälän lyhkäsempi.  Oma piponi 20cm ennen yksivärisen joustinneuleen aloitusta ja äidillä18cm.


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Lastenvaattelahjoja

Nyt on edellisestä bloggauksesta taas vierähtäny pitkä aika, mutta jotain on silti tullut välissä tehtyäkin.

Syksyn aikana veljentyttö täytti 2-vuotta ja  kummipoikamme täytti 3-vuotta. Kyllähän sitä piti taas yhdet pehmeät paketti pyöräyttää molemmille.

Olin kuullut, että kummipojalla taas olisi pulaa sopivista pitkähihaisista paidoista. Sopivasti uusimmassa Ottobre-lehdessä oli kaavoja peruspaitoihin, joten sain sieltä sitten piirrettyä taas kaavat. Poika kun kasvaa sitä tahtia, ettei tädin kaavoilla ehditä yleensä tekemään kuin yhdet satsit ompeluksia. (Ongelmahan ei tietenkään voi olla vain hidas ja laiska ompelija.)   Kaavoja muokkasin sen verran, että lisäsin pituuteen muutaman sentin, jotta paidan helmat pysyisivät paremmin housuissa ulkona touhutessa. Yhdessä mieheni kanssa valkkasimme sitten kivat trikoot, joista yhdistelin parit ranglan-paidat. Teemana olikin nyt näköjään avaruus :)






Samaisilla kaavoilla, joskin muutamaa kokoa pienempänä tein sitten myös veljentytölle paidan. Hänelle kuosiksi valitsin Noshin kirahvitrikoon. Kangas on ihanan pehmeää ja hitusen paksumpaa kuin ihan perus trikoot. Samastä kankaasta, samalla vaivalla tein myös yhden bodyn hänen pikkuveljelleen, joka tuli samana päivänä 1kk ikään! Enpä osaa sanoa tuliko tuo body käyttöön ollenkaan, kun taas liian hoksaan muistin, että siihen piti tehdä nappilista eteen pukemisen helpottamiseksi. Body erottuuu kuvast todella huonosti, mutta alla kuitenkin kuva.


Huolitteluompeleena käytin pitkäastä aikaa hunajakennoa, sillä vihdoinkin alan päästä sinuiksi Singerini kanssa. Vanha kunnon Pfaff rupesi ryttyilemään, joten päätin kaivaa Singerin koekäyttöön. Niin vain yhteistyö onnistui ilman suuermpia ongelmia. Tämän bloggaukgen kaikki työt omemltu nyt siis "uudella" Singerilläni!

Kankaita on edelleen leikattuna myös muihin ompeluprojekteihin, mutta tänä syksynä kuntoilu on vienyt ajan ompelulta. Katsotaan josko ne vielä tämän vuoden puolella valmistuisivat!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Projekti Juustokakku

Pitkään on ollut aikomuksena kokeilla varsinaisen juustokakun leipomista. Tänään siihen tarjoutui mahdolisuus kun porukka kollegoita oli tulossa istumaan iltaa meille. Kaivoin kaapin uumenista kälyni ohjeen juustokakkuun ja lähdin toteuttamaan.



Yksi tärkeä työväline oli kännykkä, sillä jouduin muutamaan kertaan kälylleni soittamaan vähän neuvoja. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, ohje oli jo kokeneemmalle leipurille suunnattu. Mitään työvälineitä, eikä toisaalta sen kummemmin työvaiheitakaan ole kuvattuna. Ensimmäinen kysymys oli leivinpaperin laittaminen irtopohjavuokaan. Päädyin paperittamaan niin, että löin pohjaan leivinpaperin, reunat paikalleen ja leikkelin sitten ulkopuolelta ylimääräiset paperit pois.


Seuraava kysymys olikin jo oletus: "Pitääkö kerma vaahdottaa?" Ja vastaushan oli tietenkin, että pitäähän se. Ongelma numero kolme meinasi olla se kohtalokkain. Olin jo heittämässä täytemassaa seinille ja saamassa itkupotkuraivarin. Tuorejuusto meni aivan rakeiseksi, kun olin lisännyt sokerit ja appelsiinimehut siihen. Epätoivoissani taas puhelin käteen ja puhelua Tarulle. Onneksi Taru kokeneena juustokakkujen vääntäjänä oli kohdannut saman ongelman ja käski vain jatkamaan tekemistä. "Kyllä se siitä tasoittuu." Lisäsin liivatteet joukkoon ja kas kummaa, se tasoittui vähän. (Loppu oli sitten tasoittunut hyytymisen aikana.)


Lopuksi päätin vielä toteuttaa "taiteellista minääni" piparimuotin ja piltti-soseiden kanssa. Askartelin kakun päälle koristeeksi kaksi pientä sydäntä täyttämällä piparimuotin sisäpuolen marja-piltillä ja ulkopuolen mango-piltillä. Tässä tuo vasemmanpuoleinen sydän näyttää vähän vinksahtaneelta, mutta sain sitä vielä vähän korjattua. Huomaa kumihanskat kädessä. Viikon sairastettu räkätauti sai käyttämään varotoimia, etten ihan kaikkia tartuttaisi.

Kakku onnistui pohjaa vaille ihan hyvin. Täyte ehti hyytyä hyvin, mutta pohja ei kovettunut vaan tuli aivan muruina lautaselle. Onneksi tämä ei kuitenkaan haitannut makuelämystä. Hyvää oli! Vieraille teki kuitenkin paremmin kauppansa suolaiset piirakat ja puolikas kakku jäi jääkaappiin odottamaan syöjiään.



sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Syksyn ensimmäiset neuleet

Tänä vuonna aikaa käsitöille ei tunnu millään riittävän. Alkuvuodesta "hääkiireet" söivät "kaiken vapaa-ajan" ja kesällä ompelukoneet eivät suostuneet yhteistyöhön. Nyt tosin ommeltukin on ja kunhan saan töistä kuvat otettua niin bloggaan muutamia ompeluksia.

Onneksi sentään joku sujuu ihan itsestä riippuvaisesti, nimittäin neulominen. Työkaverin painostamana tilasin Dropsilta vähän lankoja ja laitoin puikot heilumaan. Alkuvuodesta facebookissa kiersi ketjuviesti, jossa itsekin lupasin tehdä kaasolleni tämän vuoden aikana jonkinkäsityön. Dropsin sivuilta löytyi kivan näköinen pipo, jota päätin kokeilla. Samalla tuli opeteltua kaksivärisen patenttineuleen tekeminen. Nopeaa, helppoa ja mukavaa, suosittelen! 




Ohjeessa käsketään lankaa tilaamaan 100g kerät molempia värejä. Ensin tein tuon harmaa-pinkin pipon. Typeränä sovelsin ohjetta niin, että jätin muutaman sentin itse patenttia neulomatta ja lopputuloksena oli tyhmästi lörpölle jäävä pipon yläosa. 

Ohjeessa pipon kuuluukin lörpöttää, mutta mielestäni tämä pipo ei mene kivasti. Lisäksi valmiista piposta ajattelin, että kaasoni pitäisi väreistä ehkä enempi toisin päin. Onneksi lankaa oli reilusti jäljellä, joten sain tehtuä vielä toisenkin pipon vähän muokaten. Vaihdoin pääväriksi pinkin ja lyhensin patenttineuletta vielä hieman. Tämä pipo istuukin ainakin omaan päähäni mukavammin.

Olen tilannut langat myös itselleni. Väreiksi valitsin oranssin ja ruskean. Äiti tilasi itselleen myös tällaisen pipon ja hänellekin sitten noista samoista väreistä kuin itsellenikin. Kerästä kun tulee heittämällä kaksi ellei jopa kolmekin pipoa! Näitä alan sitten seuraavaksi neulomaan.

Lisäksi meneillään on yhä yksi ikuisuusprojekti puikoilla. Näköjään tammikuussa jo aloitettu, samaan aikaan kun tuo facebookin käsityöhaastekin on kiertänyt. Surullisen vähän on tämä työ tässä vuoden mittaan edennyt, mutta edes muutaman kierroksen! Tilanne näyttää nyt tältä.

Saa nähdä valmistuuko tämä työ ikinä. Saati sitten neuletakki, johon myös tilasin Dropsilta langat. Meinasin ihan itselleni väkästää palmikkoneuletta. Naurattaa jo valmiiksi itseänikin. Mistä ihmeestä taion muka aikaa tämän tekemiseen? Noh, jospa ensi vuoden talveksi? 


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pientä ja vielä pienempää

3 viikkoa sitten tuli hälytys, että pian saattaa syntyä yksi todella pieni vauva tähän lähisukuun. Oli siis äkkiä laitettava tohinaksi vauvaompeluksia! Haastetta meinasi tuoda pelko siitä että vauva syntyy keskosena, eli ihan pienetkin kaavat olivat liian isoja. Nyt kuitenkin 3 viikkoa myöhemmin ollaan onnellisia siitä että tuo pieni tyttö on edelleen äitinsä masussa ja toivotaan että pysyykin siellä ainakin 5 viikkoa tästä eteenpäinkin.

Kävin tutustumassa piiiiiitkästä aikaa Lempäälän paikalliseen kangaskauppaan Lempalaan. Sain veljen vaimolta vinkkiä, että siellä myydään ihanan pehmeitä ja laadukkaita puuvillatrikoita. Kävin siis ostamassa muutaman metrin näitä Noshin ihanuuksia. Mukaan tarttui alla kuvissa esiintyviä norsu- ja kissatrikoita ja lisäksi vielä kirahvikuvioista, josta en vielä ole mitään ehtinyt ompelemaan.

Pelkäsimme vauvan syntyvän todella pienenä, joten ensimmäisen erän norsukankaista ompelin niin että jätin kankaan pesemättä. Tämä oli ihan myyjän neuvo. Sanoi kankaan kutistuvan noin yhden koon verran ja näin se näytti menevänkin. Tämän pääsin hyvin toteamaan, sillä tein norsubodyt koon 44 ja 50cm kaavoilla, jotka itse pienensin Ottobren isommista kaavoista. Lisäksi ompelin kissakuvioisen bodyn jo valmiiksi pestystä kankaasta jälleen koon 44 kaavoilla. Lopputuloksena koon 50 norsubody on täsmälleen samankokoinen 44cm kissabodyn kanssa. Nyt vaan vaatteissa olevat kokolaput eivät aivan pidä paikkaansa, mutta lieneekö sillä kamalasti väliäkään näin pienissä vaatteissa?


Muokkasin tuota Ottobren kaavaa pienen päälle helpommin puettavaksi ja ompelin etukappaleeseen nappilistat. Tästä vinkistä kiitos Pintselle! Nappilistoja en ollutkaan koskaan ennen tehnyt, mutta onneksi on ahkeria bloggaajia, jotka jaksavat tehdä tutoriaaleja. Näihin vaatteisiin nappilistat on tehty Lillaphant-blogin ohjeella. Todella helppoa ja nopeaa. Suosittelen lämpimästi muillekin! Lisäksi jokaiseen bodyyn tein hihansuun huolittelut vanhalla kunnon kolmiaskelsiksakilla.

Alla vielä kuva kaikkein pienimmästä bodysta, jonka nappilistassa kävi ikävä moka. Keskimmäisen neppariparin päällimmäinen puoli meni muutaman millin liian alas. Koitin vielä kurkata josko voisin irrottaa vastakappaleen ja lyödä sen oikeaan kohtaan. Tämä kangas on kuitenkin todella reikiintyvää laatua, joten jouduin vain tyytymään lopputulokseen. Lisäksi ompelin vielä norsukankaasta koon 98cm bodyn lyhyillä hihoilla. Tämä olisi tarkoitus mennä veljentytön käyttöön. Hän on juuri kokojen 92-98 välimaastossa, joten 98cm pesemättömästä kankaasta tehty vaate saattaisi olla sopiva. Lieneekö sekin kutistunut kokonaisen koon verran pesussa?


Kissatrikoosta tein myös Suuri Käsityö-lehden 10/00 kaavoilla 50cm potkupuvun. Tämäkin on tehty jo valmiiksi pesukoneessa käyneestä kankaasta, joten kokomerkintä pitäisi olla suurinpiirtein paikkansapitävä. Tämä kaava on muuten ihanan helppo tehdä, mutta voi kamaluus tuota pääntien kanttaamista!


Pääsiäisenä on onneksi pitkät pyhät, joiden aikana ehtii ompelemaan vähän enemmänkin. Lisäksi ehdin surauttamaan vielä yhden 50cm bodyn jo aiemmin leikkaamistani kankaista. Tässä bodyssa kaavana Suuri Käsityö-lehden 10/00 perusbodyn kaava, jolla olen aiemminkin tehnyt paljon. Tämän kaavan huono puoli on todella avara kaula-aukko. Koitin nyt tehdä kanttaukset normaalia kireämmäksi, jotta se kuristaisi kaula-aukkoa kasaan. Kankaana on Euronkankaan palalaarista reilu vuosi sitten ostamani vaaleanvihreä Interlock-trikoo. Kantit Ompelun Ihanuus-nettikaupasta tilatusta oranssista trikoosta. Interlock käyttäytyi jotenkin erilailla, näyttää kuin bodyssa olisi olkatoppaukset! Tai sitten tein vaan jotain pieleen hihoja kiinnittäessä. Tässä vielä kuva tästäkin työstä.