Ehtaa tavaraa

Kävin syksyllä ystävän kanssa Kansalaisopiston ompelukurssilla opettelemassa uusia tekniikoita ja ompelemassa omia töitä. Valmistin itselleni pari paitaa, jotka ovat olleet todella kovalla käytöllä! Kaavana ranglan-hihainen EHTA. Kuvat ovat nyt todella huonoja, kännykällä räppästyjä, mutta saavat nyt kelvata.

Noshin trikoo kankaana

Nuppu Print Sydäntalvi-trikoo

Tätä paitaa varten levensin kaavan helmaa hieman.

Tästä kankaasta olisi kannattanut tehdä täyspitkät
 hihat ilman hihansuukaitaleita.

2016 Joululahjaompelut

Joulusta on kulunut vasta 7 kuukautta, joten ihan hyvin voi vielä päivittää jouluompelut blogiin! Kummipojalle ompelin kaksi trikoopaitaa, joihin kankaat ostin Käsityömessuilta Pirkkahallista marraskuussa. Nyt en valitettavasti enää muista minkä firman kankaita nämä olivat. Yöpuku on ollut perinteinen lahja kummitädiltä ja viime vuonna päätin ommella yöpuvun itse. Koalakangas olikin poitsulle kovin mieleinen.

Kanttauksissa pääsin kokeilemaan kälyn hienoa teollisuuskonetta ja kantinkääntäjää!

Hihansuut tein  kuitenkin vielä perintaisesti

Settiin väreltään sopivat yöhousut

Yöppärisetti kokonaisuudessaan

Käsityömessuilta löytyi myös aivan ihana vähän kolmiulotteisen näkönen printtitrikoo. Autot ovat olleet in ihan alusta asti ja tämäkin paita tuli heti kovaan käyttöön. Olisi vaan pitänyt tehdä kokoa isompi. Käsittääkseni tämä jäi melko pian pieneksi.

Tämän paidan kanttaukset tein kokonaisuudessaan omilla koneilla, ilman kantinkääntäjää.

Appivanhemmille miehen kanssa askartelimme kauppakassin Pentikin Käpy-kankaasta. Tässä piilee sellainen sisäpiirivitsi, että lapsensa kutsuvat heitä kävyiksi. Vapaalla kädellä hahmottelin itse kaavat ja ompelin kassin kaksinkertaisena, vuorina tätä samaa kangasta käyttäen. 

 

Suutariksi opiskeleva mies teki käsityönä kassiin kahvat ja käpykoristeet nahasta.

Käpykangasta jäi juuri sen verran yli, että sain lahjaksi ostettuun viinipulloon askarreltua vielä lahjapussukan samasta kankaasta. Tähänkin pussukkaan päästiin  käyttämään nahkaa, sillä pullon pohjan pehmusteeksi aseteltiin nahasta leikattu pullon pohjan muotoinen nahkapala.

Polttaripaita tuunaamalla

Kuvapainotteinen päivitys kesäkuussa pidetttyjen polttareiden paitaprojektista. Polttareiden alkuperäinen teema oli kisoihin valmistautuminen, hääparin urheilu(taustaan) liityen. Morsiamen paidaksi ostettiin kirppikseltä Suomen "pelipaita" ja sitä lähdettiin sitten tuunaamaan.

Ostin Sinellistä sabluunan, jossa oli aakkoset. Aakkosista sitten kokoilin sulhasen sukunimen, jonka painoin kangasmaalilla vanhalle tyynyliinalle. Painamisen joutui tekemään parissa erässä, kun sukunimessä oli useampi sama kirjain.

 Nimen painamisen jälkee painoin vielä hääpäivän 22.7. "pelinumeroksi" paidan selkämykseen. Numerot hahmottelin tyynyliinalle vapaalla kädellä ja maalasin kuvassa näkyvän vaahtomuovi"sudin" avulla.

Sekä nimen että kirjaimet applikoin tiheällä suoraompeleella kiinni paitaan. Molempiin silitin tueksi liimaharsoa, jonka avulla sain palaset myös hyvin kiinnitettyä paikalleen ennen ompelua.

Tässä vielä kuva lopputuloksesta peilikuvana. Olin tyytyväinen!

Tässä vielä polttareista tilannekuvaa, jossa paita morsiammen päällä. Numerot olisivat saaneet olla vähän korkeammalla, mutta asiansa ajoi!

Helmalakanan tuunausta

Sitä saa mitä tulee!

Ihan ensimmäiseksi täytyy todeta, että on muuten ylipäätään vaikea löytää kaupasta helmalakanaa! Kiersin Jyväskylässä neljä liikettä ennen kuin sitten viidennestä tärppäsi. Lisäongelmia syntyy, jos sänkysi on 140 cm leveä, kuten minulla.

Jäljelle jäävä vaihtoehto: tuunaa 160 cm lakanasta!

Pikkuproggis. Ratkoin helman irti lakanan toisesta reunasta ja revin  ylimääräisen kaitaleen irti patjan päälle tulevasta osuudesta. Tämän jälkeen vain askarrella kulmaan taitokset uusiksi ja avot, sopiva lakana on valmis...

Paitsi että...

...tältä sen PITI näyttää...

...ja tällainen siitä tuli. Onneksi kuitenkin on keksitty ratkoja...

...niin lopulta tämä näyttää melko oikealta.

Hääkakun koriste Fimo-massasta

Rakkaat ystävät Risto ja Mira menivät naimisiin marraskuun 5. päivä.

Häitä suunnitellessa tuli puheeksi hääkakku ja sen koristeleminen. Kävi ilmi, että hääpari oli pohtinut jo kakkukoristeen jättämistä pois kokonaan. Keskustelu lipui erilaisten tuunausideoiden kautta siihen, että "äkkiäkös sinä fimoista jotain kivaa teet."

Pandapariskunta sai alkunsa tästä keskustelusta. Kovia paineita tämä haaste toi, mutta onneksi hääpari kelpuutti vähän suttuisetkin pandat. Raukoista tuli lopulta melko pelokkaan näköisiä, mutta kukapa ei avioon astumista vähän pelkäisi?

Itse asiassa rouva Panda sai vielä hunnun päähänsä, mutta siitäpä ei minulle kuvaa jäänytkään. Täytyykin kysyä hääparilta mahdollista fotoa. Ehkä jopa nallukoista kakun päällä löytyisi kuva jostain hääkuvien joukosta. Pandojen alle tein kaulintamassasta sydämenmuotoisen "tyynyn" jotta pandat eivät nököttäneet suoraan kakun pinnassa.

Lisään tähän postaukseen joku päivä vähän projektikuvia pandojen valmistuksesta. Tämä nyt vain tällaisena pikapostauksena! :)

Farkkupenaali vanhoista farkuista

Mieheni aloitti 15.9. opintovapaan ja lähti Kankaanpäähän opiskelemaan suutariksi. Kouluvuosista oli ehtinyt vierähtää 10 vuotta ja valmistelut koulun alkamiseen näyttivät jääneen kokonaan unholaan, joten tsemppilahjaksi keräsin hänelle koulutarvikkeita.

Ostohommina Ideaparkista mukaan tarttui koululaukku, kyniä, teroitin, kumi, viivottimia, vihkoja ja HEIJASTINLIIVI ;) Pitäähän heijastinliivi olla ekaluokkalaisella, kun hän autolla ajaa puolitoista tuntia suuntaansa koulumatkaa päivittäin. Sopivaa penaalia en kuitenkaan mistään löytänyt, joten päätin kaivaa ompelukoneeni esille ja toteuuttaa jotain itse.

Mitään omaa ideaa en penaaliin keksinyt, vaan otin heti googlen avukseni. Tässä kohtaa myös kälyni linkitteli minulle muutamia kivoja malleja, joista päädyinkin yhteen. Saatoin ehkä hieman tulla harhaan johdetuksi otsikonkin perusteella. Tämä mehukekkerit-blogin ohje mainostaa itseään nimittäin nopeana! Minulla oli muutama tunti aikaa ommella, kun mies oli keikkahommissa, joten pikatikki kuulosti hyvältä vaihtoehdolta.

Alku tuntuikin melko helpolta ja olin melko tyytyväinen tulokseen, kunnes sitten ongelmallinen paikka tuli eteeni (kuva yllä). Onneksi tämä oli viimeinen tehtävä sauma, sillä muuten olisi saattanut jäädä tämä penaali tekemättä loppuun. Viimeisenä palana oli siis pyöreä kappale, joka piti saada taipumaan tuonne vanhan farkun vyötärökaitaleelle. Jo nuppineuloja laitellessa ymmärsin, että tätä saumaa ei muuten minun ompelukoneellani ommella! Puhelin piippasi koko ajan samalla, kun yritin ähistää käsin tuota viimeistä palasta paikalleen ja hermot olivat kyllä kireällä. Musiikin volyymi kasvoi samaa tahtia ärsytyksen kasvaessa. (Pahoittelut naapureille!) 

Harvoinpa tarvii sormustintakaan kaivaa esiin, mutta tämä sauma meinasi olla liian kova pala myös toimistotyötä tekevän pehmeille sormenpäille.. Lopulta sain sauman valmiiksi ja pääsin näkemään lopputuloksen. Repesin nauramaan ääneen säälittävälle lörppöpussukalle, jonka tästä joustavasta farkkukankaasta olin aikaiseksi saanut. Molemmat päädyt ovat aivan eri muottia ja penaali muutenkin melko pieni. Koristeeksi jätetty sivutasku ei tule penaalista esiin oikein mitenkään, kun farkkupala onkin niin pieni. No, ainakin on rakkaudella tehty!

Mieheni oli onneksi tyytyväinen tähän itse tehtyyn penaaliin ja saimme yhdessä hyvät naurut, kun totesin isompaa penaalia varten tarvittavan vielä isomman takamuksen. . Pala oli leikattu niin isoksi kuin suinkin oli mahdollista, sillä omissa vanhoissa farkuissani takatasku tuli jo tielle. Ovatpa suutariopiskelijat kuulemma tätä ehtineet jo kehua hienoksi. Mene ja tiedä onko tämä vain vaimon mieliksi sanottua, vai oikeasti tapahtunutta. :)

Junasukat 1-vuotiaalle Nalle-langasta

Sekä julkaisu että itse sukat tulivat jälkitoimituksena. Kaverini toivoi keväällä ensimmäisiä synttäreitä juhlineelle tyttärelleen lahjaksi pitkävartiset villasukat, jotka pysyisivät jalassa. Malli oli helppo päättää, sillä onko mitään paremmin jalassa pysyvää sukkamallia keksitykään, kuin juansukka? Jos joku tietää niin saa vinkata!

Kevät oli kiireinen kouluhommien suhteen, kuten kesäkin. Ilmojen alkaessa viilentyä syyskuussa viimeisellä lomaviikollani silmiini osui olohuoneessa neulenurkassani lojuva keskeneräinen vaalenapunainen neule, jonka oli vihdoin aika valmistua. Varret olin saanut viimeistä joustinneulepätkää vaille valmiiksi jo keväällä viikko ennen tytön synttäreitä, mutta siinä kohden loppui ehtiminen ja jaksaminen kesken.

Lankana Novitan Nalle, puikkoina KnitPro Symphonie 3,0 mm 100 cm pyöröpuikot. Kuten alla kuvasta näkyykin, tein sukat siis looppaamalla varresta varpaisiin.

Kun olin päässyt kantapäähän, tajusin alkaa miettiä vielä uudestaan sukkien kokoa, sillä lahjan saaja olisi nyt sukkien käyttökaudella 1,5 - 2-vuotias. Olin lähtenyt tekemään sukkia perinteisellä junasukkien silmukkamäärällä, kuten Taito Pirkanmaan ohjeessa. Ajatuksena tuolloin oli silmukkamäärän riittäminen, kun kerran lanka on normaalia paksumpaa. Löysin eilen tein-blogista junasukkien suurentamiseen ohjeen, jossa lankana oli käytetty nimenomaan Nallea. Tässä kuitenkin hieman vielä sovelsin. Alla nopeasti selostettuna "kaava", jolla lopulta tein.

Varressa on siis 40 silmukkaa, joilla on tehty 12 kerrosta 2 oikein 2 nurin joustinta, tämän jälkeen neljä kerrosta nurjaa, neljä kerrosta oikeaa, neljä nurjaa ja jälleen 12 2o2n joustinta. Ryppyjä tein yhden normaalia enemmän, sillä toiveissa oli pitkävartiset, polveen asti tulevat sukat.

Kantalappuun muistaakseni otin silmukoita 24 ja jatkoin tuon eilen tein blogin ohjeen mukaan 20 kerrosta vahvistamatonta neuletta.

Kantakavennusten jakona 7-8-7 ja kantalapun molemmista sivusta poimittuna 10 silmukkaa. Näin jalkaterään itselläni jäi siis 18 silmukkaa kantapäästä + 16 silmukkaa sukan päälle, eli yhteensä 34 silmukkaa. Jalkaterään tein vain 4 ruttua (kuten taito Pirkanmaan ohjeessa), sillä sukka alkoi hiljalleen näyttää jo liian isolta.

Alla vielä kuva juuri puikoilta pudonneista sukista. Sukat sovittiin neidin jalkaan vielä ennen kuin uskalsin päättelyt tehdä. Unohdin vaan taas ottaa sovituskuva, jossa olisi näkynyt, miten tällä ohjeella tehtynä sukka istuu koon 23 jalkaan. Ja vastaus olisi ollut: varsi istuu hyvin ja ulottuu juuri sopivasti polviin asti, mutta jalkaterä on iso. Kantapää istui hyvin ja pitäisin myös jalkaterän silmukkamäärän samana. Pituutta sukan jalkuiessa on kuitenkin liikaa. En silti usko, että sukka olisi mahtunut kolmella rutulla. Tein vielä 4 oikeaa kierrosta neljännen rutun jälkeen, kun alunperin olin tekemässä viittä ruttua. Lopulta kavennukset  olisi kannattanut aloittaa suoraan viimeisen rutun jälkeen. Noh, tytön äiti totesi, että näihin ainakin mahtuu kunnolla toiset sukat alle, kunhan talvipakkaset saapuvat ja päätimme olla purkamatta ja korjaamatta kavennuksia.